Entä nukketeatteri?

Helsinki natisee liitoksissaan, kun ei kaikki halullinen kansa mahdu ihan keskelle asumaan. Maakuntien kaupungit puolestaan kasvavat kuntia yhdistämällä, etääntyen omista keskustoistaan. Kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun ero hälvenee.

Muistan, kuinka kouluaikana opittiin, että Kiiruna oli, liekö enää, maailman suurin kaupunki–pinta-alaltaan. Nyt elämme sitä totta, että Lieksalla ja Joensuulla, joitten keskustat ovat noin 80 kilometrin päässä toisistaan, on yhteinen raja.

Kaikki pienemmät kunnat välistä ovat kadonneet. Pinta-alat kasvavat meilläkin.

Helsinki on täynnä elämää, kuten suurkaupungin oloisen pikku pääkaupungin imagoon kuuluukin.

Siellä ei näy ensimmäisenä kansan rahan väheneminen, ja kauppakeskuksissa oleillaan, illallakin. Kampin kompleksi on kuin sisätori kaikenlaisine käytävähuvituksineen, ja moni ennen asemahallissa aikaansa viettänyt porukka onkin siirtynyt Kamppiin.

Monen muun kaupungin isoin kokoontumispaikka on tori. Jos syksyn iltoina tulee lähteneeksi kävelylle, huomaa, että se on kaupungilla harvinainen harrastus.

Juhlintaa haluavat aloittelevat kotona, ja menevät kylille vasta illan myöhäisinä tunteina, jos ravintoloihin haluavat. Johtunee hinnoista ja kansan maksukyvyn hiljalleen vähenemisestä.

Tyhjä iltatori mietityttää. Lie liian kallista (kiellettyä?) kojuilla siellä illalla, pistää vähän valotuikkua palamaan ja tarjoilla havukoristeitten keskeltä glögiä. Ei tietenkään alkoholivaihtoehtoa, siihenhän löytyy rankka byrokratia estämään. Kiellettyä!

Entä nukketeatteri? Jokin tiettyjen iltojen vakioesiintymisaika monille taidelaitoksille ja vapaille ryhmille esiintyä, nuorille laulaa?

Maakuntakaupunkien torit pitäisi saada sykkimään elämää toriajan ja kesän ulkopuolellakin. Tuntuisi houkuttavalta asioida torin laidan kaupoissa, jos kävelyllään voisi hetkeksi tulla nauttimaan pimeän ja avaran keskellä tuikkivista pikkuisista elämän pisteistä.

Huolimatta kuntaliitosten mukanaan tuomasta väkimäärän kasvusta kaupunkien keskustat ovat muutamaa harvaa lukuun ottamatta Suomessa pieniä. Asukkaita on vähän.

Jos niitä halutaan elävöittää, täytyy kaupungin sydämeen, torille, saada vähäbyrokraattisen kevytrakenteisesti toteutettua tarjontaa, joka ei maksa paljoa (jos sen glögin ostaa), eikä ole kallista toteuttajalleen.

Jos sana leviää kunnan rajoille, saattaa joku ihan ajaa touhua katselemaan, jättäen autonsa toriparkkiin.

Kirjoittaja on kapellimestari ja Sibelius-akatemian professori.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Välttämättömyydestä tulee hyve

Puolueen etu ennen kaikkea

Kotimaista ruokaa pääsiäisen juhlapöytään

Hammaslääkärikoulutus muistuttaa yhteistyöstä

Mikä ei muutu

Kolmannen asteen ratkaisu

Kokemus korvaa määrän Savon EU-ehdokkaissa

Automatkoista halutaan entistä turvallisempia

Vaaleissa hävinnytkin on ihminen

Nyt vihaa poistamaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.