Eripura työmarkkinoilla uhka hallituksen tavoitteille

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus nojaa tavoitteissaan vahvasti työmarkkinajärjestöihin. Hallitus lupaa elvyttää naarmuuntunutta kolmikantaista valmistelua ja maanittelee järjestöjä etsimään keinoja työllisyysasteen nostamiseksi. Sen vuoksi hallituksessa juuri nyt kuunnellaan pelonsekaisin tuntein järjestöjen riitelyä syksyllä alkavan uuden työmarkkinakierroksen kynnyksellä.

Odotus on jo pitkään ollut, että työmarkkinakierroksen avaa teknologiateol- 29 lisuus, jonka merkitys koko Suomen kansantaloudelle on suuri. Päänavaajan rooli sopii hyvin teknologiateollisuudelle. Avauksen onnistuminen ei kuitenkaan ole lainkaan varmaa. Teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijöitä edustava SAK:lainen Teollisuusliitto kiistelevät vuonna 2016 solmittuun kilpailukykysopimukseen sisältyvän työajan pidennyksen jatkosta.

Kiky-sopimuksen mukaisesta 24 tunnin työajan pidennyksestä sovittiin teknologiateollisuudessa erillisellä lisäpöytäkirjalla. Teollisuusliitto irtisanoi työajan pidennyksen jo viime vuoden lokakuussa viidellä sopimusalalla. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on korostanut, että pidennystä ei jatkossa löydy yhdestäkään liiton neuvottelemasta työehtosopimuksesta.

Työantajien mielestä työajan pidennyksestä ei kuitenkaan tarkoitettu määräaikaiseksi, vaan pysyväksi. Teknologiateollisuus on laskenut, että pidennyksellä on säästetty 1,4 prosenttia työvoimakustannuksista. Laskennallisesti se merkitsee 840 000 työpäivää vuodessa.

Pääministeri Rinne on toivonut, että kiista ratkaistaisiin keskitetysti eli käytännössä työmarkkinoiden keskusjärjestöjen neuvotteluissa. Tämä ei käy sen paremmin Teknologiateollisuudelle kuin työnantajien keskusliitolle EK:lle. Keskusjärjestöjen sopimus muistuttaa liian paljon tupoja, joista työnantajat ovat jo vuosia halunneet eroon.

Kiistaton tosiasia on, että vaikka kiky-sopimus kohensi Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä, olemme edelleen jäljessä verrokkimaitamme. Siksi palkkaratkaisut seuraavalla työmarkkinakierroksella pitäisi pystyä mitoittamaan niin, että kilpailukyky ei ainakaan heikenny. Koska työnantajat eivät enää halua palata keskitettyihin ratkaisuihin, pitäisi edessä oleva liittokierros tehdä vientiteollisuuden ehdoilla.

Kansantalouden kannalta heikoin vaihtoehto olisi samanlainen käsistä riistäytynyt palkkakilpailu, joka nähtiin osin kokoomuksen eduskuntavaalikamppailun vauhdittamana vuonna 2007. Sen mylläkän laskuja maksetaan yhä ja se oli suurin yksittäinen syy, miksi kiky-sopimus piti tehdä.

Hieman pelottavia ovatkin puheenvuorot, joita on kuultu muun muassa hoitajien ammattiliiton Tehyn johdosta. Siellä ei pidetä marssijärjestyksestä, joka määriteltäisiin vientiteollisuudessa. Ammattiliittojen tehtävä on valvoa jäsentensä etuja, mutta se pitää tehdä niin, että ei anneta lyhytikäisten voittojen sokaista silmiä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU ei saa katsella sivusta Brasilian katastrofia

Sukupolvien välinen eläkesota on turhaa

Kesä Suomessa

Rockin mantereet

Leikkauskiista ei ole välttämättä vieläkään ohi

Palveluja estäviin hyökkäyksiin voi vain varautua

Sinä olet minun siskoni

Kaipa se polla taas räjähtää Jaana-tädin kotona kello 20.30

Yli vuoden työttömänä olleita on yhä valtavasti

Tavanomainen vierailu veti Suomen myrskyn silmään

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.