Eurovaalit eivät herätä intohimoja

Euroopan parlamentin työ on jäänyt etäiseksi suurimmalle osalle suomalaisia. Tämä on näkynyt selvästi muun muassa eurovaalien äänestysprosenteissa. Vuonna 1996 vaalit Suomessa järjestettiin kuntavaalien yhteydessä, mikä nosti äänestysprosentin vielä yli 60:n. Vuonna 1999 äänestysprosentti romahti 30:een, mistä se vuoden 2004 vaaleissa saatiin kovalla työllä nostettua 41,1:een.

Alhaisesta äänestysprosentista ei kuitenkaan kannata syyttää äänestäjiä. Myöskään puolueiden ja poliitikkojen mielestä Euroopan parlamentin vaalit eivät nouse tärkeysjärjestyksessä kotoisten eduskuntavaalien tasolle. Tästä todistaa se, että puolueilla näyttää olevan täysi työ saada hyviä ehdokkaita ensi vuoden kesäkuussa järjestettäviin vaaleihin.

Vaikeutta lisää se, että yli puolet nykyisistä europarlamentaarikoista ei enää asetu ehdolle. Tällä hetkellä vain viisi 14 europarlamentaarikosta on vahvistanut ehdokkuutensa. Melkoinen osa luopuvista on jo eläkeiässä tai lähellä sitä. Kaksi viime vaaleissa valituista (Paavo Väyrynen ja Alexander Stubb) nimitettiin kesken kauden hallitukseen. Piia-Noora Kauppi taas kutsuttiin äskettäin Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi.

Äänestäjien epäluuloa eurovaaleja kohtaan ei ole omiaan lisäämään se kiistämätön tosiasia, että vain harvat pyrkivät ja pääsevät Brysselin koneeseen aidosta kiinnostuksesta EU-asioihin. Euroopan parlamentista on tullut paikka, jonne lähtevät haavojaan nuolemaan kotimaan politiikassa vastoinkäymisiin joutuneet poliitikot. Sinne on myös valittu poliitikkoja, jotka ovat jo urallaan jäähdyttelyvaiheessa.

Sama meno näyttää jatkuvan. SDP on kysellyt ehdokkaakseen Eero Heinäluomaa, jonka kausi puolueen puheenjohtajana jäi lyhyeksi. Ehdokkuutta on kertonut harkitsevansa Miapetra Kumpula, joka epäonnistui yrityksessään Heinäluoman seuraajaksi. Onpa väläytetty myös Erkki Tuomiojan nimeä.

Kokoomuksessa puntaroidaan voisiko ulkoministerin tehtävistä syrjäytetty Ilkka Kanerva olla kiinnostunut europarlamentaarikon urasta.

Itäsuomalaisesta näkökulmasta tilanne näyttää murheelliselta. Pohjoissavolaisten sosiaalidemokraattien ehdokkaana parlamenttiin vuonna 2004 valittu Lasse Lehtinen ei pyri toiselle kaudelle. Myös joensuulainen Riitta Myller (sd.) luopuu. Hän on edustanut Suomea Brysselissä ja Strasbourgissa Suomen EU-jäsenyyden alusta alkaen.

Vielä toistaiseksi Itä-Suomesta ei ole löytynyt uusia ehdokkaita, jotka voisivat nousta luopuvien tilalle. Se on vahinko. Europarlamentaarikoiden roolia maakunnallisessa edunvalvonnassa ei pidä liioitella, mutta merkitystä sillä kuitenkin on. Olisi toivottavaa, että erityisesti suuret puolueet - keskusta, kokoomus ja SDP - todella paneutuisivat asiaan ja löytäisivät Itä-Suomesta mitat täyttäviä ehdokkaita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.