Gaddafin hallinto tuhoaa nyt omiaan

Libyan kansannousussa ei ole olennaista se, että raakaöljyn ja maakaasun hinta nousee maailmanmarkkinoilla ja aiheuttaa näin lisäkustannuksia läntisten teollisuusmaiden ihmisille ja sen myötä myös meille suomalaisille. Olennaista ja tuomittavinta on se, että diktatorista valtaa käyttänyt Muammar Gaddafi ja hänen hallintonsa ovat syyllistyneet pahimpaan, mihin mitkään vallanpitäjät voivat koskaan syyllistyä: hyökätä väkivalloin omaa kansaansa vastaan.

Jo 42 vuotta vallassa olleen Muammar Gaddafin ja hänen poikansa lyhyet tv-esiintymiset heidän itsensä hallitsemilla televisiokanavilla osoittavat, että kummatkin ovat menettäneet elävän kosketuksen omiin kansalaisiinsa.

He eivät ole ensimmäisiä, jotka pitkä, rajoittamaton valta on sokaissut. Yhtä vieraantuneita maansa todellisuudesta olivat esimerkiksi Romaniaa vuosikymmeniä tyrannisoineet presidentti Nicolae Ceausescu ja vaimonsa, jotka raivostuneet kansalaiset teloittivat vuoden 1989 jouluna.

Molemmat olivat järkyttyneitä, kun kansa ei yks'kaks enää rakastanutkaan heitä. Oliko se rakastanut heitä koskaan? Eikö kyse ollut vain siitä, että heidän oma hallinto- ja väkivaltakoneistonsa oli luonut haavemaailman, jonka vain he itse uskoivat todeksi?

Mielenosoittajien silmitön ampuminen maasta ja ilmasta on teko, jota Gaddafin suku ja hänen hallintonsa eivät saa koskaan anteeksi libyalaisilta. Valtion tehtävänä on suojella kansalaisia, ei tappaa heitä mielivaltaisesti tietyn pienen valtaryhmittymän henkilökohtaisen kunnian ja hyvinvoinnin nimissä.

Itsenäiset valtiot ovat oikeutettuja päättämään itse asioistaan. Tätä periaate on niin luja, että toiset valtiot lähtevät vain poikkeustapauksissa rikkomaan sitä, vaikka inhimillistä tarvetta siihen olisikin hyvin monissa maissa. Erityisesti Valko-Venäjä on Euroopassa maa, jossa kansan pahin sortaja on sen omien rajojen sisällä. Aasiassa on vastaava diktatuuri esimerkiksi Burmassa.

Tavalliset libyalaiset toivovat varmasti apua ulkopuolelta kylmäverisen verenvuodatuksen lopettamiseksi. YK, Euroopan unioni ja muut kansainväliset yhteisöt tuomitsevatkin Gaddafin hallinnon ja vaativat oikeutta Libyan kansalaisille.

Viime kädessä diktatuurin kukistaminen jää kuitenkin libyalaisille itselleen, eikä ole syytä epäillä, etteivätkö he siinä myös onnistuisi. Diplomaattien ja sotilaiden irtisanoutuminen Gaddafin hallinnosta kertoo, että vanha järjestelmä lahonnut sisältä läpimädäksi ja odottaa lopullista tuhoaan.

Lännellä ei ole Libyassa muuta kuin häpeämistä. Kaikkien neljän vuosikymmenen aikana on tiedetty Muammar Gaddafin hallinnon todellinen luonne, mutta kaupallisten etujen nimissä siltä on suljettu viime vuosina silmät, korvat ja suu. Sadan dollarin hintainen öljytynnyri on ollut arvokkaampi kuin 70 dollarin kuukausipalkkaa ansaitseva, vapautta janoava libyalainen.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.