Globalisaatioloukku laukesi

Talven synkät talousuutiset palauttivat mieleen erään kirjan yli vuosikymmenen takaa. Kahden saksalaistoimittajan kirjoittama pamfletti Globalisaatioloukku ennakoi vapaan ja säätelemättömän pääoman liikkumisen aiheuttamat riskit hämmästyttävän tarkasti. Spiegel-lehden toimittajien Hans-Peter Martinin ja Harald Schumannin profetia vuodelta 1996 oli pakko kaivaa esiin kirjahyllystä.

Muistan kuinka Globalisaatioloukku iski tajuntaan sähköiskun lailla. Kirjoittajat onnistuivat kuvaamaan maailmantalouden ja politiikan välistä kohtalonyhteyttä poikkeuksellisen kiinnostavalla ja uskottavalla tavalla.

Kului vuosikymmen ja kirjan monet visiot kävivät toteen. Finanssimaailman globalisaatioloukku laukesi. Ja jatkoa seuraa, mikäli kirjoittajien ennustuksiin on uskomista. Seuraava vaihe on teollisuusmaiden suurtyöttömyys, 20:80-yhteiskunta. Vain yksi viidestä tarvitaan.

Martin ja Schumann näkivät jo tuolloin kirkkaasti, että finanssimarkkinoiden ja reaalitalouden irtautuminen toisistaan johtaa valtaviin taloudellisiin riskeihin, joiden poliittinen hallitseminen käy mahdottomaksi. Vastuun talouden mannerlaattojen liikahduksista - sekasorrosta, levottomuuksista, jopa sodista - kantavat näköalattomat maailman johtajat.

Globalisaatioloukku ei ole pohjimmiltaan meidän aikamme tuote. Kunnian sen käynnistämisestä saavat paradoksaalisesti työväenluokan ja ammattiyhdistysliikkeen johtajat: nouseva elintaso toi säästöjä ja kehittyvä sosiaaliturva pakotti rahastoimaan säästöjä vanhuuden turvaksi. Keinottelun siemen oli kylvetty.

Ahneesta rahasta tuli isäntä taloon.

Politiikka jäi rengin osaan jo kauan sitten. Vielä muutama kymmenen vuotta sitten politiikalla olisi ollut mahdollisuus ottaa ohjakset taloudelta, viestittivät kirjoittajat. He varoittivat "maailmanlaajuisesta oikosulusta", elleivät maailman johtajat havahdu. Nyt on havahduttu, mutta se on myöhäistä. Ettei vain tämän kaltaisesta kapitalismin kriisistä visioinut jo puolitoista vuosisataa sitten Marxin Kalle.

"Hullun rahan tauti" on edennyt salakavalasti sellaisiin mittoihin, että sen hallitseminen kävi mahdottomaksi. Hullun lehmän tauti taltutettiin rovioilla sen syntysijoilla Britanniassa, Hullun rahan taudin mustaan aukkoon on lapettava koko maailman rahat. Eikä sekään taida riittää.

Maailman arvopaperistumisen mittasuhteet ovat käsittämättömät. "Hötörahaa", kuten euroedustaja Esko Seppänen kuvaa tuoreessa pamfletissaan finanssimarkkinoita, on liikkeellä monin verroin reaalitalouden arvoon nähden.

Kun hötöraha haihtuu taivaan tuuliin, jälkien paikkailu reaalitalouden tuotoksilla on epätoivoinen tehtävä. Valtiot velkaantuvat korviaan myöten, koko maailmantalous kohmettuu vuosiksi.

Miljoonat, sadat miljoonat, miljardit talouskuprun maksumiehet puristelevat nyrkkejään.

Vastuullisia ei löydy. Syyllisyys on kollektiivinen. Pelissä on ollut tavalla tai toisella puoli maailmaa. Mutta jotkut harvat heistä istuvat hiljaa rahakasojen päällä ja odottavat tilaisuutta uuteen peliin. Edessä on ennen näkemätön varallisuuden uusjako.

Ehkä tämä kolhu opettaa maailman johtajat vihdoin asettamaan valtiot paikalleen ja palauttamaan politiikan ensisijaiseksi talouteen nähden, kuten Globalisaatioloukun kirjoittajat vaativat. Ensiksi olisi tuhottava veroparatiisit.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yksi asia yhdessä illassa

Taksilain korjaamiselleon vankat perusteet

Ylä-Savossa kytee matkailujytky, jota vauhdittavat olut ja eukonkanto

Sähkö ei ole korvannut polttomoottoreita

Muuttoliikkeessä on aina monta muuttujaa

Yhteinen katsomusaine johtaisi hankaluuksiin

Tutkimuksen ja koulutuksen rahoituspohja

Hajaannus alkaa uskontotunnilta

Koulu on työyhteisö siinä missä mikä muu tahansa

Savon yrityksillä lupaavia hankkeita

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.