Härnäävä julistus ei ole hyvä keskustelunavaus

Aika ajaa parhaillaan ammattiyhdistysliikkeen ohitse, arvioivat vuorineuvos Gustav von Hertzen, sarjayrittäjä Jalo Paananen ja EK:n ex-työmarkkinajohtaja Seppo Riski tuoreessa 50-sivuisessa julkaisussaan ”Umpikujassa?”.

Jos tarkoitus oli käynnistää aito keskustelu, tapa ei ollut kaikkein korrektein. Päinvastoin sitä voisi luonnehtia härnääväksi julistukseksi.

Vastalauseet olivat samaa tasoa. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne kuittasi julkaisun satukirjaksi ja piti sitä loukkaavana, koska se väheksyy ay-liikkeen roolia hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa.

Tosiasiassa ay-liikkeen olisi syytä mennä peilin eteen ja katsoa, miten ikä näkyy. Olisiko kenties syytä ryhtyä muuttumisleikkiin? Samaa joutaisivat miettiä myös työantajaleirin johtajat, jotka ovat kovin hanakoita osoittamaan sormella työntekijöitä vääristä vaatimuksista yrittäen samaan aikaan kiristää niskalenkkiään työehtosopimusneuvotteluissa.

Kova linja molemmin puolin näyttää hyvältä niiden silmissä, jotka maksavat kovistelijoiden palkan. Asiat eivät vain edisty sillä tavalla.

Umpikujassa?-kirjasen kirjoittajat ovat kyllä oikeassa siinä, että usein palkkatasosta ja työajasta olisi usein järkevää joustaa yritysten kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Samaan aikaan pitäisi vain muistaa sopia myös siitä, miten työntekijöitä palkitaan silloin, kun yrityksellä menee lujaa tai todella lujaa. Jos joustoja vaaditaan vain toiselta osapuolelta, sellainen kääntyy helposti tyranniaksi, jota työntekijöiden ei tarvitse hyväksyä.

Julkaisun kirjoittajat katsovat, että ay-liikkeen valta perustuu vanhakantaisiin etuoikeuksiin. Se pitää monelta osin paikkansa, mutta niistä on taidettu joskus sopia. Mielenkiintoinen on puolestaan väite, jonka mukaan työehtosopimusten yleissitovuus rajoittaa sopimusvapautta. Siitäkin kun on joskus taidettu sopia–ihan vapaasti vielä.

Vapaata yrittäjyyttä tukevat kirjoittajat jättävät huomiotta sellaisen seikan, että ilman mitään rajoitteita vahva sortaa heikkoa ja rikas köyhää. He katsovat, että niinhän tapahtuu markkinoilla yritysten kesken koko ajan ja siihen ei auta kuin sopeutua.

Pienissä ja monessa keskisuuressakin yrityksessä niin työnantaja kuin työntekijätkin viittaavat usein kintaalla työehtosopimuksille, kun keskinäisriippuvuuden tunne on käsinkosketeltava. Huonoina aikoina työntekijät joustavat ja hyvinä aikoina yrittäjät palkitsevat. Suurissa yrityksissä asiat monimutkaistuvat, jolloin keskusteluyhteyden mutkattomuus työnantajan ja työntekijöiden välillä saattaa kadota, ellei siitä pidetä molemmin puolin aktiivisesti huolta.

Työttömyys on yksi jouston elementti työmarkkinoilla. Joustoja tuovat myös niin kutsutut minityöt tai vuokratyöt. On vaikeaa nähdä, miten työmarkkinat siitä jotenkin paranisivat, että ay-liikkeeltä vietäisiin valta ja kaikki pantaisiin joustamaan yritysten mielihalujen mukaan. Tasavertaisuus toki lisääntyisi: kaikilla olisi kurjaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-armeijaa pidetään hähmäisenä federalistien unelmana – Sotilaallinen yhteistyö on kuin tilkkutäkin ompelemista

Koulureppujen tarina

Tuomio puhdistaa ilmaa Puolustusvoimissa

Sateenkaariväen sanomaa ei voi enää vaientaa

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.