Hätäily on pilannut liian monta uudistusta

Turvallisuus on asia, jonka ihmiset kokevat kokonaisvaltaisesti. Lähes jokaisella on vankka ja usein perusteltu näkemys siitä, mitkä asiat vaikuttavat hänen omaan turvallisuuteensa ja miten nämä asiat on järjestettävä. Kun ympäristö tai muut turvallisuuteen vaikuttavat tekijät muuttuvat, muutokseen reagoidaan myös tunteella.

Tämä selittää sen, että puolustusvoimien ja poliisin organisaation muuttaminen on vaikeaa. Viime talvena julki tulleet suunnitelmat muutaman varuskunnan lakkauttamisesta saivat ihmiset barrikadeille. Nyt keskustellaan yhtä kiivaasti uudistuksesta, jolla aiotaan myllertää poliisin organisaatiota.

Poliisiorganisaation kolmatta perättäistä uudistusta lyhyen ajan sisällä on perusteltu valtionhallinnon tarvitsemilla säästöillä. Sisäministeri Päivi Räsänen totesi lauantaina Savon Sanomissa julkaistussa haastattelussa, että 30–40 miljoonan euron lisäsäästöt on tehtävä vuoteen 2016 mennessä. Muussa tapauksessa poliisin toimintaan on hänen mukaansa tulossa ”valtava notkahdus”.

Nyt näyttää olevan niin kiire, että kahden aiemman, vuosina 2008–2011 toteutetun uudistuksen vaikutuksia ei ole ehditty huolellisesti arvioida. Mikä takaa, että nyt esitetyt muutokset poliisin organisaatioon toisivat odotetut säästöt?

Kiire vaikutti myös tapaan, jolla uudistusta tällä kertaa ryhdyttiin valmistelemaan. Aluksi sisäministeriössä uumoiltiin, että esitystä tekemään olisi värvätty poliisihallinnon ulkopuolinen selvitysmies. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että työryhmän puheenjohtaja olisi tullut ulkopuolelta.

Sopiva henkilökin puheenjohtajaksi oli haussa: valtiovarainministeriön korkein virkamies eli valtiosihteeri Raimo Sailas, monessa liemessä keitetty yhteiskunnallinen ja taloudellinen vaikuttaja. Sailas kuitenkin kieltäytyi muihin töihinsä vedoten.

Niinpä työryhmän ja samalla uudistuksen vetovastuu annettiin sisäministeriön poliisiosaston ja poliisihallituksen johtaville virkamiehille. Heidän asiantuntemustaan ei voi kiistää. Ongelmaksi uudistuksen etenemisen kannalta näyttävät kuitenkin muodostuneen poliisin ylimmän johdon ja operatiivista poliisityötä tekevien väliset epäluulot.

Epäluulot heijastuvat muun muassa niin, että työryhmän laskelmat on kyseenalaistettu. Tulkinnanvaraisuuksia niissä onkin. Perustellusti voi esimerkiksi laskea, että poliisihallituksen väkimäärä ei ole laskenut niin kuin edellytetty.

Niin kuin Helsingin poliisilaitoksen päällikkö Jukka Riikonen muistuttaa (Savon Sanomat 8.9.), oleellista on, että poliisihallituksen roolia ja työntekijämäärää pitää voida tarkastella kriittisesti. Samalla on huolehdittava siitä, että paikallispoliisilla on riittävät resurssit. Suuret aivot ovat hyödyttömät, jos ei ole käsiä, joilla päätöksiä pannaan toimeen.

Hätäily on pilannut liian monta uudistusta. Nyt tehty esitys poliisin organisaation uudistamisesta on vasta esitys, se pitää muistaa. On tarpeen, että sitä ei jääräpäisesti viedä eteenpäin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.