Höperö säästäminen voi tulla todella kalliiksi

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) on oikealla asialla, kun hän haluaa selvityttää julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta, mihin lapsiperheiden palveluihin kannattaa panostaa ja mistä voi säästää.

Kaksi selvityshenkilön työryhmä jättää raporttinsa aiheesta maaliskuun lopussa ensi vuonna.

Urpilaisen asettaman selvitystyön määräaika on sattumoisin aivan sama kuin eräällä toisella selvitysryhmällä: peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) asettama työryhmä jättää nimittäin oman raporttinsa toimivasta lastensuojelusta.

Jo väliraportissaan marraskuun lopussa lastensuojelutyöryhmä totesi, että sen mielestä lastensuojelun ja lapsiperheiden palvelujen kehittämiseksi pitää laatia pitkäjänteinen ja kokonaisvaltainen uudistamisohjelma, jossa lähtökohtana tulee olla lapsiperheiden ja lasten tuen tarve.

Ei liene sattumaa, että sosiaalidemokraattiset ministerit ovat samansuuntaisella asialla ja vielä yhtä aikaa. Julkisen talouden epätasapaino edellyttää runsaasti menosäästöjä lähivuosina. On tärkeää tietää, mitkä säästöt ovat järkeviä ja mitkä höperöitä. Lisäksi hallituksen sisällä saattaa olla erilaisia ajatuksia säästöjen kohteista, mikä edellyttää tutkittua tietoa keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi.

Ministerit muistanevat, että säästöt ovat yksin poliitikkojen vastuulla. Virkamiesten tehtävä on ainoastaan listata mahdollisia säästökohteita, joista poliitikot sitten valitsevat parhaiksi katsomansa. Siksi ei sovi moittia valtiosihteeri Raimo Sailasta, tuota lamavuosien säästöjen suurta arkkitehtiä. Poliitikot valitsivat Sailaksen listoilta väärin.

Huonoista valinnoista suomalaisilla on kokemusta kahdenkymmenen vuoden takaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimus on osoittanut, että tuolloiset säästöt lisäsivät lasten pahoinvointia ja kasvattivat kuntien kustannuksia. Silloin säästettiin neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta ja lapsiperheiden kotipalveluista. Samalla myös koululuokkien ja päiväkotien ryhmäkokoja kasvatettiin.

Vanhoja virheitä ei kannata toistaa.

Lamavuosina tehdyt säästöt ovat tulleet kalliiksi. Kodin ulkopuolelle sijoitettuina olleiden lasten ja nuorten määrä oli vajaa 9000 vuonna 1991, mutta viime vuonna luku oli jo yli 17000. Huostaanotettujen lasten määrä on noussut samana aikana 6000:sta yli 10000:een. Erityisen huolestuttavaa on ollut viiden viime vuoden kehitys, joka osoittaa kiireellisesti sijoitettuina olleiden lasten määrän kaksinkertaistuneen 2000:sta 4000:een.

Kustannukset eivät jää lapsuusvuosiin, sillä iso osa työkyvyttömyyseläkkeelle jäävistä nuorista on sellaisia, jotka on lapsena otettu huostaan. Viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle jäi joka päivä keskimäärin kuusi nuorta pelkästään mielenterveyssyistä.

Kun on kyse säästöistä, usein unohdutaan puhumaan vain rahasta. Sen vähyydellä ei pitäisi koskaan perustella puuttumattomuutta inhimilliseen hätään.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.