Hajanainen kansa

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Vastakkain eivät kuitenkaan nykypäivänä ole välttämättä poliittiset aatteet: vain harva haluaa nykymaailmassa leimautua sosialistiksi tai porvariksi.

Moni varsinkin nuoremman polven edustaja yhdistelee aatemaailmaansa vapaasti piirteitä paitsi perinteisistä poliittisista aatteista, myös eri maailmankatsomuksista. Tällainen identiteetin omakohtainen muodostaminen on johtanut siihen, että käsitys yhtenäisestä Suomen kansasta on auttamatta vanhentunut.

Nyky-suomalainen kokoaa oman identiteettinsä hänelle itselleen sopivista palasista, ovat ne sitten poliittisia aatteita, uskontoja tai jotain aivan muuta. Globaalin verkostoitumisen seurauksena nuori suomalainen saattaa myös samaistua enemmän joihinkin muihin ryhmiin kuin suomalaisiin yhtenäisenä kansana.

Kaikki eivät kuitenkaan tätä uudenlaista identiteetin muodostustapaa tunnusta.

Koti, uskonto ja isänmaa muodostivat yksilön identiteetin perustan menneinä vuosikymmeninä, joten nykyistä yksilöllisyyden korostamista on helppoa ja osittain oikeutettuakin kritisoida. Tosiasia kuitenkin on, että nykyään vain osa nuorista kokee perinteiset arvot olennaisiksi oman yksilöllisyytensä muotoutumisen kannalta.

On kuitenkin ryhmiä, jotka uskovat vakaasti perinteisiin arvoihin ja niiden pysyvyyteen. Isänmaallisuuden uskotaan yhdistävän kaikkia suomalaisia yli sosiaalisten rajojen, tuloluokkien ja koulutustason.

Mutta onko todella näin? Itse en ainakaan uskaltaisi nykypäivänä mennä väittämään, että isänmaallisuus olisi jokin kokonaista kansakuntaa koossapitävä voima.

Joidenkin mielipiteiden mukaan isänmaallisuutta olisi vaalittava entistä voimakkaammin myös kouluopetuksessa. Esimerkiksi Suomen selviytymistä toisesta maailmansodasta olisi syytä voimakkaasti korostaa.

Kuitenkin historiantutkimuksellisista näkökulmista katsoen yksipuoliset katsantokannat ovat huonoin mahdollinen tapa suhtautua historiaan. Esimerkiksi sota on ilmiönä niin moniulotteinen, ettei sitä tule tulkita liian yksiselitteisesti.

Suomalaisen kouluopetuksen tavoitteena on kasvattaa nuorista kriittisiä ja avarakatseisia kansalaisia. Nimenomaan kriittisyys on nykyisessä informaatiota tulvivassa maailmassa yksi yksilön tärkeimmistä ominaisuuksista. Tästä on pidettävä kiinni.

Isänmaallisuus voi olla myös positiivinen voima. Se on ylpeyttä omasta kielestä, kulttuurista ja kotiseudusta.

Kuitenkaan isänmaallisuus ei oikeuta missään olosuhteissa arvottamaan muita maailman kulttuureja suomalaisuuden alapuolelle. Globaalissa maailmassa keskinäisen viestinnän tulisi perustua keskinäiseen kunnioitukseen ja vierauden suvaitsemiseen.

Hiukan yleistäen voisikin todeta, että nykysuomalaisten identiteetit ovat yhtä kirjava kokonaisuus kuin maailman kulttuurit.

Pienistä paloista koostuu kuitenkin harmoninen kokonaisuus ja erilaisuus on nykymaailmassa oikeasti rikkaus. Tätä kirjavuutta on turha pilata yrittämällä pakottaa se johonkin aiemmilta vuosikymmeniltä peräisin olevaan muottiin.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston opiskelija Kuopiosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.