Hallitus ei saa jäädä kolmikannan vangiksi

Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) käytti keskiviikkona pitkän puheenvuoron talousarvioesityksen palautekeskustelussa eduskunnassa. Puheessaan Kiviniemi otti kaksi kertaa esiin kolmikantaisen yhteistyön eli suomalaisen konsensuksen yhden erityispiirteen. Jo vuosikymmenet on ollut tapana, että hallitus, ammattiyhdistysliike ja työnantajajärjestöt ovat yhdessä valmistelleet ja käytännössä myös sopineet työelämä-, sosiaali- ja vakuutuslainsäädännöstä.

Kiviniemi viittasi puheessaan kestävän kasvun ja työllisyyden ohjelmaan, jota on valmisteltu kolmikantaisessa työryhmässä. Puheensa lopussa hän muistutti tarpeesta pidentää työuria ja lupasi, että ratkaisuja hallitus etsii yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Yritystä ratkoa vaikeita taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä kolmikannassa on viime aikoina ollut, sitä ei käy kieltäminen. Valitettavasti vain tulokset ovat olleet laihoja. Hyvässä muistissa on eläkeiän nostamista pohtineen työryhmän totaalinen epäonnistuminen. Eikä työ sen jälkeen perustetussa peräti kuudessa uudessa työryhmässä ole kovin paljon sujuvammin edennyt.

Vasemmisto-oppositio on syyttänyt tulosten laihuudesta hallitusta, joka sen mukaan ei ole tullut tarpeeksi vastaan palkansaajajärjestöjä. Totta onkin, että hallitus ja työnantajajärjestöt ovat useimmissa kysymyksissä olleet kohtalaisen lähellä toisiaan.

Erityisesti sosiaalidemokraatit voisivat kuitenkin katsoa myös peiliin. Ainakin hallituksen piirissä asioiden jumiutumisen syynä on pidetty eräiden SAK:laisten ammattiliittojen sosiaalidemokraattista johtoa, joka puoluepoliittisista syistä on halunnut kariuttaa neuvotteluita.

SDP ei tietenkään halua, että ay-liike ja porvarihallitus löytäisivät toisensa. Sosiaalidemokraatit ovat käyttäneet yhtenä vipuvartena hallitukseen väitettä, että porvarihallitukset eivät tule toimeen ay-liikkeen kanssa.

Kolmikantaisen valmistelun ja sopimisen sementtinä toimivat lähes 40 vuoden ajan tulopoliittiset ratkaisut, joihin työnantajat eivät enää omien sanojensa mukaan suostu. Työehtosopimusneuvotteluiden hajautuminen liittotasolle ja siitäkin alemmaksi työpaikoille vähentää hallituksen pelimerkkejä. Esimerkiksi veroratkaisuja on vaikea käyttää syöttinä, koska palkkaratkaisujen tasosta ei ole takeita.

Kolmikantaisesta valmistelusta ei silti kannata luopua. On järkevää, että työmarkkinajärjestöjen kannat otetaan huomioon silloin, kun valmistellaan työelämälakeja tai päätetään sosiaalipoliittisista uudistuksista. Hallituksen ei kuitenkaan pidä jäädä kolmikantaisen valmistelun vangiksi. Uudistuksia pitää uskaltaa tehdä silloinkin, kun palkansaajat ja työnantajat ovat eri mieltä niiden sisällöstä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.