Halloween vai pyhäinpäivä?

Vietätkö halloweeniä vai pyhäinpäivää? Onko halloween jenkkihapatuksena Suomeen kaupallisin motiivein tuotu jonniin joutava hömpötys vai suomalaiseen kulttuuriin tervetullut leikkimielinen karnevaali?

Sotkeeko pakanallinen halloween alleen elämän syviä arvoja tutkailemaan kutsuvan pyhäinpäivän? Vaiko onko halloweenkin pohjimmiltaan mietteliäs juhla, jossa opitaan leikin ja karnevaalin keinoin lähestymään kuolema-aihetta?

Monet kristilliset juhlat ovat saaneet rinnalleen maallisen vastineen. Palmusunnuntain virpomisperinne on etääntymässä kristillisestä alkuperästään, pääsiäinen merkitsee monelle vain pidennettyä biletysviikonloppua ja koko joulunkin voi ostaa viime joulun alla näkemäni mainoslauseen mukaisesti Anttilasta.

Juhlapyhien maallistumista puolustetaan usein sillä, että kristilliset juhlat ovat joskus korvanneet pakanallisen juhlan ja nyt prosessi on taas kääntymässä toisinpäin.

Muinaissuomalaisen sadonkorjuujuhlan, kekrin, tilalle ja rinnalle tuli pyhäinmiestenpäivä ja nyt pyhäinpäivän oheen on tulossa halloween. Perinteet muuttuvat, muotoutuvat ja moninaistuvat. Juhlapyhien muuttuminen muistuttaa yleensäkin kulttuurin muuttumisen prosesseja. Miksi siis vastustaa halloweeniä, eikö se ole raikas tuulahdus suomalaiseen jäykistelykulttuuriin?

Oma kantani halloweeniin on ollut kriittinen, mutta toisaalta olen koettanut olla avoin myös päinvastaisten perustelujen kuulemiseksi.

Parhaat argumentit halloweenin puolesta ovat olleet suomalaisen karnevaalikulttuurin elävöittäminen, kulttuurin muuttumisen välttämättömyyden ymmärtäminen sekä ihmisen tarve käsitellä kuolemaa myös ilon kautta.

Kyseenalaistan halloweenvillityksen siihen liittyvän turhan, epäekologisen rihkamakaupan vuoksi. Toisekseen en koe minkäänlaista henkilökohtaista mieltymystä kauhuteemalla mässäilyyn, pikemminkin verimaskeeraukset ja ketsupissa lilluvat sormepätkiksi kuvitellut nakit aiheuttavat minussa äklötyksen tunteita.

Tärkein syy halloween-kriittisyydelleni on kuitenkin pyhäinpäivä-halloween tasapainotilan balanssin järkkyminen.

Ihminen tarvitsee elämäänsä sekä karnevaalia että hartautta, mutta nykysuuntaus uhkaa siirtää näiden aikojen aatokset voittopuoleisesti tämän puoleiseen tuon puoleisen sijaan. Mielipiteeni on, etten sinänsä vastusta halloweeniä, jos en nyt siitä innostukaan, mutta pyhäinpäivän merkitystä tahdon kyllä puolustaa.

Pyhäinpäivä merkitsee elämän pohtimista pintaa syvemmältä.

Se merkitsee menneiden sukupolvien muistamista, mutta myös sen miettimistä, jatkuuko elämämme vielä kuoleman jälkeenkin vai lopahtaako se kuin hauskuus halloweenbileiden jälkeen konsanaan?

Naamiohuvit ja nauru auttavat meitä hyväksymään elomme rajallisuuden, mutta kuoleman väistämättömyyttä ne eivät pysty poistamaan, eivätkä lopullista sielunrauhaa meille antamaan.

Pyhäinpäivänä hautausmaalla kynttilöitä sytytellessä tulee mieleen, millainen vipinä siellä silloin on, kun ylösnousemuksen päivä viimein koittaa? Millaisia juhlia siellä silloin vietetään? Uskotko sinä mahdottomalta tuntuvaan kuoleman voittamiseen, uskotko Ylösnousemukseen?

Kirjoittaja on esiintyjä ja kulttuurituottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.