Hatut ja myssyt

Rajaohjelmien sulkeminen Venäjän vastaisten pakotteiden ulkopuolelle oli hyvä uutinen Suomelle. Eurooppa-neuvoston kokoukseen toista kertaa osallistunut pääministeri Stubb ja asian valmisteluvaiheessa toimineet edustajamme ansaitsevat kiitokset erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien puolesta.

Suomi on kokoonsa suhteutettuna EU:n suurimpia nettomaksajia. Maksamme vuosittain EU:lle jo noin 600 miljoonaa euroa enemmän kuin saamme erilaisia maatalous- ja rakennetukia takaisin. Rajaohjelmien jäädyttäminen olisi lisännyt tuota nettomaksua entisestään.

Vielä tiistaina tilanne näytti sikäli pahalta, että neuvoston päätelmiin oli valmisteltu luonnos, jonka mukaan EU olisi jäädyttänyt sekä käynnissä olevat että tulevat yhteistyöohjelmat välittömästi. Pelättävissä oli, että Suomi jäisi koko lailla yksin puolustamaan rajayhteistyötä.

Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, sillä Suomen edustajat pystyivät vaikuttamaan eri pääkaupungeissa muidenkin EU-maiden kantoihin. Rajaohjelmien lopettaminen olisi iskenyt jäsenmaiden ja erityisesti Suomen omaan nilkkaan ilman minkäänlaista vaikutusta Ukrainan kriisin ratkaisuun.

Argumentti puri siksi, että se oli ja on totta. Miltei puolet jäsenmaista tuki loppusuoralla Suomen kantaa ja neuvosto lopuksi sulki yksimielisesti rajayhteistyön pakotteiden ulkopuolelle.

Tarinan opetus on, että omia etuja pitää ja kannattaa puolustaa. Tahdoton joukon jatkona meno saati heikosta itsetunnosta kertova eri mieltä olemisen pelko ei ole se tapa, jolla Suomen EU-politiikkaa menestyksellä hoidetaan.

Jotta etujaan pystyy puolustamaan, ne täytyy kyetä ensiksi selkeästi määrittelemään ja sitten sekä kunnolla perustelemaan että viestimään.

Jos uuden pääministerin osaamisesta on tässä jatkossakin apua, on se hyvä koko isänmaan kannalta. Ensimmäisen testin hän läpäisi.

Suurvaltojen välien viileneminen ja paheneva vastakkainasettelu on ikävä tosiasia paitsi koko maailman ja myös Suomen kannalta. Jälleen kerran joudumme pohtimaan millaista politiikkaa Suomen on viisainta noudattaa suhteessa itäiseen naapuriimme.

Suomen ja Venäjän välit ovat sinänsä kaikin puolin kunnossa. Asiallinen ja molemmin puolin kunnioittava suhtautuminen ja hyödyllinen, laaja-alainen yhteistyö on niille ominaista.

Mutta Kiovan helmikuisesta vallanvaihdosta alkanut kriisi Ukrainassa ja sen jatkuva kärjistyminen uhkaa myös maidemme välistä kauppaa ja sitä kautta työllisyyttä erityisesti Kaakkois- ja Itä-Suomessa.

Kuten entinen pääministeri Matti Vanhanen hiljattain totesi, käynnissä on taloudellinen sodankäynti, johon Suomikin tulee tahtomattaan vedetyksi mukaan.

Yhdysvallat sijoitti oman ilmoituksensa mukaan viisi miljardia dollaria Ukrainan edellisen hallituksen horjuttamiseen.

Nyt maa pyrkii talouspakotteilla ja niiden kiristämisellä rankaisemaan Venäjää sen vastatoimista Krimillä ja varmistamaan, että uusi hallinto pystyisi kukistamaan teollistuneen Itä-Ukrainan venäjänkieliset kapinallisalueet.

On tarkan harkinnan paikka kuinka paljon suomalaisia ja muiden EU-maiden työpaikkoja noiden tavoitteiden puolesta kannattaa ja pitää uhrata?

Pakotteiden tarkoituksensa on myös aiheuttaa niin suurta vahinkoa Venäjän taloudelle, että sen seurauksena kansa ja ainakin osa eliitistä alkaisi kääntyä Venäjällä omaa johtoaan vastaan.

Punainen tori tuskin kuitenkaan on Maidan. Uhan ja painostuksen alla venäläiset ryhmittyvät johtonsa tueksi, kuten on aiemminkin historiassa nähty. Putiniahan arvostellaan pikemminkin siitä, että hän on ”liian pehmeä” ja jättänyt Itä-Ukrainan veljeskansan yksin.

Hyvä kysymys on myös kuinka viisasta Suomen kannalta on osallistua toimiin, joiden strateginen tavoite on viime kädessä naapurimaamme hallituksen horjuttaminen?

Eikö vakaa ja vaurastuva naapuri ole kannaltamme parempi kuin epävakaa ja köyhtyvä kumppani?

Suomen on säilytettävä oma, itsenäinen harkintansa sen suhteen mikä on omien etujemme mukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Hyvä, jos EU:lla on yhtenäinen linja. Mutta se ei voi olla itsetarkoitus hinnalla millä hyvänsä. Kuten yleensäkin politiikassa sisältö ratkaisee.

Rajaohjelmien puolustamisesta saatu kokemus, itsenäinen ja omien etujemme mukainen toiminta, osoittaa, että Suomen kannattaa pitää oma päänsä silloin kun olennaiset etumme ovat kyseessä.

Pakotteiden lieventäminen ei kaikkia kotimaisen vaikuttajaeliittimme keskuudessa kuitenkaan miellyttänyt.

Sisäpiirin hattujen ja myssyjen sota siitä, kuinka kovaa linjaa Venäjää vastaan nyt pitää vetää, ratkesi vain tällä erää myssyjen voitoksi.

Mutta se ei tarkoita, etteivätkö vallan ytimissä, mediassa ja tutkimuslaitoksissa olevat hatut hautoisi revanssia, jonka täyttymys olisi sotilaallinen liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa.

Siksi ”kamppailu Suomesta” jatkuu.

Kirjoittaja on Etelä-Karjalan maakuntajohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huijari vaanii vanhusta

Palkittuja johtajia sopii kuunnella herkällä korvalla

Kierrätyksen lisäksi pitäisi pohtia kulutustakin

Jouluyö, juhlayö

Tunne vie ja järki vikisee

Paljon mölyä mäestä

Torisäännöillä ei pidä kahlita yrittäjyyttä

Postin toiminta kärjistää jakelun ongelmia

Oppikiistoja on joka lähtöön

Teurastamojännitystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.