Hauskoja sanoja

Maailman hauskin sana on "ohjauspyörä". Se on virallisen koominen sana, huvittava sana. Ohjauspyörä tarkoittaa samaa kuin ratti, joka on ohjauspyörän arkisempi vastine.

Ainoa mieleeni tuleva virallinen yhteys, jossa sanaa "ratti" käytetään on "rattijuoppo". Se on kiintoisa sana siksi, että siinä kahdesta kansanomaisesta sanasta yhdistämällä on saatu yksi virallinen, aina lakitekstiin saakka päätynyt termi. Vai olisiko "ohjauspyöräjuopumus" sittenkin lakitekstimäisempi ilmaus?

Tieliikennelain sanavalinnat asettavat erilaiset liikennemuodot känniasioissa epätasa-arvoiseen asemaan. Rattijuoppo on rattijuoppo, mutta junaa päissään kuljettanut ei ole "junajuoppo" tahi "kännijunailija", vaan humalassa junan puikkoihin tarttuneen tekoa kutsutaan hienostuneesti "junaliikennejuopumukseksi".

Entä mikä nimike känniselle liikennetörttöilylle annettaisiin, jos humalainen sirkustaiteilija törmäilisi Kaavin yössä yksipyöräisellään?

Eihän se mitenkään voisi olla "tankojuopumus", mutta toisaalta mikä muukaan se olisi? Ja jos tämä kyseinen törmäilijä pyöräilisi kylänraitilla poliisin asu yllään, hänen syykseen luettaisiin myös toinen rikkomus, "virkavallan anastaminen".

Monet hauskat sanat liittyvät liikenteeseen ja liikennevälineisiin: "Ajorata", "Piennar", "Hallintalaite".

Kerran mieleeni pätkähti selvittää, mikä on "vaihdekeppi"-sanan asiallisempi ilmaus. Piti kaivaa esille auton ohjekirja, josta tämä selvisi: "Vaihteenvalitsin". Jäin miettimään, onko olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti arkipuheessaan käyttävät vaihteenvalitsinta vaihekepin sijaan.

Mopoilumaailmaan liittyviä huvittavia sanoja ovat "magneetto" ja "epäkesko". Trukin tekniikkaan taas liittyy kohtalaisen hauska sana "pusla".

Siitä, mitä nämä sanat tarkoittavat ja miltä nämä kyseiset tekniset osat näyttävät, ei minulla ole höykösen pölähdyksenkään vertaa käsitystä. Itse asiassa en halua sitä koskaan tietääkään, jotta hauskuus säilyisi.

Tiettyjen sanojen huvittavuus johtuu niiden aiheuttamista mielikuvista. Samat sanat eivät kuitenkaan aiheuta kaikissa ihmisiä samoja mielikuvia, eivätkä kaikki ihmiset siten huvitu samoista sanoista.

Tämän sain kokea, kun rupesin kyselemään muiden hauskana pitämiä sanoja. Eivät ne huvittaneet minua juuri ollenkaan. Jostain nettipalstaltalta luin, että suomen kielen hauskimmaksi sanaksi on valittu "lämpimämpi". En voi käsittää miksi. Kyseinen sana on mielestäni kaunis ja suuhun sopiva, mutta ei millään tavalla hauska.

Hauskojen sanojen maailmaan tekemäni tutkimusmatkan saldoksi jäi ajatus huvittavuuden subjektiivisuudesta.

Eipä juuri kukaan taida huvittua minun hauskana pitämistäni sanoista. Tuskin monenkaan lehdentavaajan suupielet kohoavat millinkään vertaa, jos jatkan hauskuuden tykitystä sanoilla: "Muinaismuisto", "Runsaudensarvi", "Hongankolistaja", "Titteli", "Hetekan puolikas", "Toistaitoinen", "Vartavasten".

Kokeillaan vielä verbeillä: "Työnnättää", "työtyyttää" ja "säkkeentyä", siinä on verbihauskuuksien kova kolmikko.

"Eihän sitä aina lähtiessään tiijä, mihinkä sitä loppujen lopuks säkkeenttyy, mutta kottiin ois mielj" Siinä maailman hauskin sanonta ja elämän viisauden ohjenuora suoraan Unto Eskelisen kynästä. Voimaksi tähän tärkeitä merkityksiä täynnä olevaan vaalien alusaikaan ja Agricolan päivän aattoon.

Kirjoittaja on kulttuurimies Maarianvaaran Ohjelmapajalta.