Hey ho, let’s go

Muutama sana kuolemasta ja innovaatioista.

Viikko sitten tuli uutinen Ramones-yhtyeen alkuperäisen rumpalin ja viimeisen perustajajäsenen Tommy Ramonen kuolemasta.

Vaikka hän jätti bändin jo kolmannen levyn jälkeen, hänen näkemyksensä vaikutti suuresti siihen, millainen Ramones oli ja millaisia ovat olleet sen tuhannet seuraajat: suora, nopea, äänekäs ja yksinkertainen, usein synkähköllä tavalla hauska.

Hey ho, lets’ go! Ramonesin ensisinglen Blitzkrieg Bopin reipas iskuhuuto takaa jo yksin Tommy Ramonelle paikan laululyriikan maailmanhistoriassa. Se on nerokas.

Toisen suuruuden lähtöä, ehkä lopullista, seuraamme sunnuntaina. Monty Python -koomikkoryhmän kymmenestä estradishow’sta viimeinen välitetään noin 30 elokuvasaliin Suomessakin. Se on todennäköisesti ikämiesirvailijoiden viimeinen yhteisshow, ellei nostalgian ja rahantarpeen kohtalokas yhdistelmä saa heitä jatkamaan.

Olen itse suhtautunut Monty Pythonin paluuseen kaksijakoisesti. Ryhmä ilmoitti jo hyvissä ajoin esittävänsä vanhoja klassikkosketsejään, joita yleisö rakastaa ja osaa ulkoa. Ei siis mitään uutta ryhmältä, joka 1970-luvulla uudisti rankasti koko televisiokomiikan rakenteita, niin että vaikutus tuntuu vieläkin.

Sitä ei voi kiistää, ettei korkealentoista sivistyneisyyttä ja koltiaismaista hupsuutta anarkistisesti yhdistänyt Monty Pythonin Lentävä Sirkus olisi ollut merkittävä innovaatio.

Hyvien ideoiden perään huudetaan, kun vienti laahaa ja talouden rakenteet ryskyvät.

Monta pientä ja hiukan isompaakin juttua jo on. Valtavirran suurten irtisanomisuutisten lomassa tapahtuu jännittäviä uusia asioita.

Meillä ajatellaan yhä, että kaikenlaiset angrybirdsit ovat puuhastelua, mutta kansantalouden todellinen tuotanto tehdään raudasta ja puusta ja se on kernaasti isoa ja painavaa.

Tässä katsannossa Abba oli noin 200 kiloa ruotsalaista lihaa kiiltävissä trikoissa. Eräänlainen glitter-falukorv.

Ruotsalaiset ja tanskalaiset osaavat paremmin, mutta ei meitäkään mikään estä. Mutta muutamaa ruuvia täytyy löysätä.

Niin Ramones kuin Monty Pythonkin syntyivät suuren murroksen häntään, vapautumisen jälkeiseen tyhjenevien illuusioiden aikaan. Ympäristö oli ristiriitainen, ahdistavakin, mutta liikkeessä. Niin kuin nytkin.

Warner Brothersin animaatiostudion villi porukka tuotti 1940-luvulla hurjalla teholla Väiski Vemmelsäären, Repe Sorsan, Lurpan ja Kelju K. Kojootin seikkailuja studion sivurakennuksessa. Veteraanien muistelmissa työn pääsisältö vaikuttaa olleen keppostelu ja jäykkien pomojen kustannuksella pilailu.

Kaikkien kolmen resepti on vahva visio, hurja energia, auktoriteettien rikkominen ja sitkeä työ. Tuota yhdistelmää on organisaatiossa vaikea vaalia. Vielä vaikeampaa se on, kun yllä on irtisanomisuhka ja toimintaa määrittää kouristuksenomainen säästöjen tai voiton tavoittelu.

Oivallus ei vain käskemällä kovalla äänellä oivaltaa.

Oikeastaan halusin lähinnä muistuttaa, että Tommy Ramonen soitto on tyylikästä ja funktionaalista kuin Alvar Aallon jakkara, joskin tukevampaa, koska siinä on neljä jalkaa: 1-2-3-4.

Etsikääpä soittimeenne Ramonesin livelevytys It’s Alive ja laskekaa rumpufillit, sarjat, soolot ja muut turhuudet. Ette tarvitse laskinta.

Kirjoittaja on Keski-Savon toimituksen esimies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huijari vaanii vanhusta

Jouluyö, juhlayö

Kierrätyksen lisäksi pitäisi pohtia kulutustakin

Palkittuja johtajia sopii kuunnella herkällä korvalla

Tunne vie ja järki vikisee

Paljon mölyä mäestä

Torisäännöillä ei pidä kahlita yrittäjyyttä

Postin toiminta kärjistää jakelun ongelmia

Oppikiistoja on joka lähtöön

Teurastamojännitystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.