Hitaasti, ihan vain lähipiirissä

Ihminen ei tule niin vanhaksi, etteikö hän törmäisi jatkuvasti johonkin uuteen. Huuli pyöreänä olen kuunnellut, miten yhä useammat oppineet ystävät, tuttavat tai muuten vain konsultit ovat alkaneet puhua innoittuneesti voimaannuttamisesta.

Kyselin, mitä he tuolla ilmeisestikin hyvällä asialla, uudella maailmanselityksellä, tarkoittavat? On kuulemma suora käännös englannin kielen empowerment-sanasta. Sen taas on sosiologien keksintöä, jolla halutaan korostaa heidän tieteenalansa pätevyyttä.

Ruoka antaa voimia, mutta taide ja muut virkineet voimaannuttavat. Lienenkö ymmärtänyt oikein?

Helpommin ymmärrettävä uusi sana on leppoistaminen. Sen tapasin ensimmäisen kerran Into-kustantamon painattamassa ja Timo Kopomaan kirjoittamassa Leppoistamisen tekniikat -kirjasessa. Ymmärtämistä auttoi kansikuva: kello ilman viisareita.

Kello ei tosin ole tämän päivän maailmassa aina kapine, joka orjuuttaa ihmistä ja panee jatkuvaa vipinää hänen kinttuihinsa. Vieläkin suurempi riesa on tänään esimerkiksi kännykkä, joka pitää kantajansa joka siunaaman hetki kiinni muitten ihmisten iloissa ja suruissa.

Erityinen riesahan kännykästä on tullut meille suomalaisille. Kansa, joka näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin mukaan "vaikeni kahdella kielellä", puhua pälpättää nyt isoon ääneen omista asioistaan turuilla ja toreilla, linja-autoissa ja junissa - ja vaatii samaan aikaan yhteiskunnalta ehdotonta tietosuojaa.

1980-luvulla me kutsuimme itseämme tuolloisessa high tech -huumassa ylpeästi "Euroopan Japaniksi". Miksemme ottaisi oppia nyt kännykkäaikanakin oppia Nipponin tytöistä ja pojista, jotka ovat keskenään sopineet, että julkisella paikalla ei höpötetä kännykkään, vaikka joku soittaisikin.

Jos joku erehtyy puhumisen syntiin vaikkapa junassa, niin kanssamatkustajat tuijottavat häntä siihen malliin, että puhuja lopettaa jorinansa lyhyeen.

Voimaannuttaminen saattaa savolaisesta käsittämättömältä ja sen vuoksi ylivoimaiselta.

Sen sijaan leppoistamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmia meille Suomen sodan Hurtti-ukon perillisille. Jättää juoksemiset, kaikki saa, kuten kansallisrunoilija J.L. Runeberg viisaasti kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinoihinsa.

Ainoa asia mikä tässä Timo Kopomaan intohimoisesti ajamassa leppoistamisessa savolaista ihmetyttää, on se, että pitääkö tuokin asia opetella kirjasta tai työpaikan järjestämällä luovuuskurssilla? Miksei ihminen voisi joskus elää oman syntymälaiskuutensa mukaan? Miksemme ottaisi ilmaista oppia vaikka lehmästä? Ei lehmä juokse koko aikaa laitumella tai hypi koko aikaa parressaan utareet heiluen, jotta täyttyisivät sukkelasti maidolla, vaan pötköttää verkkaisesti märehtien makuullaan ja antaa pötsin, satakerran ja verkkomahan tehdä työtään kaikessa rauhassa.

Leppoistamisen ensi askel voisi olla se, että jättää matkustelemisen ja pysyy tiukasti kotikulmillaan.

Teneriffalla käy vuosittain monta sataa tuhatta suomalaista, vaan moniko heistä osaa palatessaan antaa tyhjentävän raportin Espanjan poliittisesta tilasta? Suomalainen kyllä menee maailmalle päätä täyttämään, mutta ei tiedolla.

On mielenkiintoista, että tämän hetken myydyin kirja Kuopiossa on K. Ilmarin kirjoittama Raatikaisen reviiri, kertomus sotienjälkeisten vuosikymmenien Männistöstä.

Salanimen taakse piiloutunut Kari Siimes vie lukijat 1940-, 50- ja 60-lukujen radantakaisiin esikaupunkeihin, joissa poliisi Emppu Raatikainen piti omaperäisellä tavallaan jöötä pojille.

Kaksi kolmannesta tarinasta on ilmeisen totta, loput kolmannes mielikuvitusta.

Moni haluaa syleillä ja parantaa koko maailman. Harva siinä onnistuu. Mutta jos pieni kirja loihtii muutamalle sadalle tai tuhannelle ihmiselle takaisin menneen maailman, kirja on tehnyt tehtävänsä.

Vanha Männistö, Linnanpelto ja Itkonniemi näyttävät olevan rajaton innoituksen lähde kirjailijoille. Siimestä ennen sieltä on kirjoittanut jo ennen muuta Savonia-palkittu Sirpa Kähkönen. Kerrotaan uusia kirjoittajia olevan tulossa.

Petonen ja Saaristokaupunki ovat vielä niin uusia, että niistä romaaneja saadaan vasta joskus vuonna 2050. Mutta nekin tulevat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.