Hitaasti kohti tasa-arvoa

Suomalainen yhteiskunta on vuosien kuluessa muuttunut vähä vähältä tasa-arvoisemmaksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kannalta, vaikka edelleen seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvat syrjivät asenteet ovat meillä tavallisia, aivan liian yleisiä.

Vuosi 2008 jää kuitenkin aikakirjoihin enimmäkseen myönteisen kehityksen vuoksi: samaa sukupuolta olevien vanhempien perheen sisäinen adoptio eteni hallituksen yksimielisenä esityksenä eduskuntaan.

Julkisessa keskustelussa on lisäksi ollut tärkeitä aiheita ja keskustelun sävy on ollut yllättävänkin suopeaa seksuaalivähemmistöjen kannalta. Tärkeimpiä teemoja ovat olleet syrjintä työelämässä Johanna Korhosen tapauksen myötä, samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen kirkossa ja ylipäätään kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Vajaassa 40 vuodessa seksuaalivähemmistöjen asemassa on tapahtunut merkittävä muutos. Homoseksuaaliset suhteet olivat Suomessa aina vuoteen 1971 asti rangaistavia, ja homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vasta vuonna 1981. Vuonna 1995 rikoslakiin lisättiin syrjintärikos, joka kieltää syrjinnän seksuaalisen suuntautumisen takia.

Edettiin vuoteen 2008, ennen kuin seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä syrjintä työelämässä nousi kaikkien puheenaiheeksi. Ottamatta kantaa yksittäiseen tapaukseen, keskustelu syrjinnästä on tervetullutta.

Lapin Kansan päätoimittajaksi valittu Johanna Korhonen väitti Alma Median erottaneen hänet ennen kuin hän edes ehti aloittaa tehtävässään, koska hänen puolisonsa on nainen.

Korhonen kertoi saaneensa noin 100 000 euron tarjouksen, jos vaikenisi asiasta julkisuudessa. Hän kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta ilmoittaen haluavansa käydä taistelun ja kiinnittää sillä tavalla huomiota ongelmaan yleisemminkin.

Kansanedustaja Pekka Haavisto ounasteli, että Korhosen potkuista tulee vuosisadan tasa-arvotaistelu. Nähtäväksi jää, mitä oikeus aikanaan asiassa päättää.

Syrjintä on yhä yleistä Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n (Seta) mukaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva työsyrjintä on Suomessa yleistä.

Vuonna 2002 tehdyn tutkimuksen mukaan 19 prosenttia miehistä ja 12 prosenttia naisista oli havainnut työpaikallaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Omakohtaisesti seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjityksi oli tullut kahdeksan prosenttia miehistä ja kuusi prosenttia naisista.

Setan tietojen mukaan kaikkia selkeitäkään syrjintätapauksia ei välttämättä viedä eteenpäin, koska yksityishenkilöt kokevat prosessin raskaaksi. On ymmärrettävää, että työntekijä joutuu arvioimaan tilanteen kokonaisuuden tarkkaan, sillä oikeusprosessin käynnistäminen voi vaarantaa tulevan urakehityksen. Tilanne on hyvin samantapainen kuin seksuaalisen häirinnän kohteella.

Setan mukaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä saattaa jäädä piiloon myös sen takia, että noin puolet seksuaalivähemmistöön kuuluvista salaa seksuaalisen suuntautumisensa kaikilta tai lähes kaikilta työpaikalla.

Kirkoissa kuohuu Paavi Benedictus XVI hätkähdytti maailmaa joulun alla muistuttamalla katolisen kirkon homoseksuaalisuuden vastaisista kannoista. Paavin mukaan siinä missä luontoa on suojeltava ihmisen aiheuttamalta tuholta, myös ihmistä on suojeltava sukupuolirajat hämärtävältä "itsetuholta".

Suomessa katolinen kirkko on pieni, eikä sen kannoilla ole ollut merkittävää kaikupohjaa, mutta maailmanlaajuiset vaikutukset tuonkaltaisilla lausunnoilla ovat kauhistuttavat. Kun katolisen kirkon 1,2 miljardia jäsentä saa hengelliseltä johtajaltaan ohjeen syrjiä homoseksuaaleja, kyse on valtavasta ihmisoikeusongelmasta.

Suomen luterilainen kirkko on painiskellut omien homoseksuaalisuutta koskevien kantojensa kanssa vuodesta toiseen - aivan samoin kuin yhteiskunta ympärillä. Kirkko on tullut enimmäkseen hiukan jäljessä homoseksuaalisuuden hyväksymisessä.

Nais- ja miesparit ovat voineet vuodesta 2002 asti solmia rekisteröidyn parisuhteen. Kirkolle on ollut vaikeaa muodostaa kantaa rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseen.

Piispainkokouksen kannanoton mukaan kirkossa on jäseniä, jotka ajattelevat asiasta vastakkaisilla tavoilla. Toiset odottavat, että kirkko muuttaisi asenteitaan, samaa sukupuolta olevat parit siunattaisiin ja heille suotaisiin sama asema kuin avioliitossa eläville. Toiset taas haluavat, että kirkko pitäytyisi perinteisellä kannallaan eikä rinnastaisi homoseksuaalisia suhteita miehen ja naisen väliseen aviosuhteeseen.

Piispainkokouksen asettama työryhmä puheenjohtajanaan Espoon piispa Mikko Heikka julkistaa kirkon kantoja seksuaalivähemmistöjä koskeviin kysymyksiin pohtivan mietintönsä alkuvuodesta 2009. Mietintö etenee piispainkokouksen käsittelyyn tämän vuoden syyskuussa. Lopullisia linjauksia tekee kirkolliskokous piispainkokouksen esityksen pohjalta.

Osa papeista on kuitenkin vuodesta 2006 lähtien siunannut samaa sukupuolta olevien parien liittoja. Akavan kirkollisten ammattiliittojen jäsenkyselyn mukaan yli puolet papeista suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen ja 38 prosenttia puolestaan toivoo kirkollisen siunauksen olevan mahdollinen.

Viime vuonna kirkkohallitus linjasi, että lapsen edun kannalta samaa sukupuolta olevien vanhempien perheen sisäinen adoptio on mahdollista, jos parisuhde on rekisteröity. Ilman biologisen vanhemman suostumusta ei kuitenkaan tule toimia.

Kirkon kanta tässä kysymyksessä on hyvin yhdenmukainen eduskuntaan marraskuussa tuodun hallituksen yksimielisen esityksen kanssa.

Kohti sukupuolineutraalia avioliittoa Huomionarvoinen on myös Setan eriävä kanta. Järjestön tuore puheenjohtaja Outi Hannula vaatii perheen sisäisen adoption eduskuntakäsittelyn yhteydessä myös ulkoisen adoption avaamista samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä.

Suomen ortodoksien keskuudessa on myös käynnissä vilkas keskustelu seksuaalivähemmistöjen asemasta. Perinteisesti ortodoksinen kirkko on ollut jopa luterilaista tiukempi, sillä kirkko ei siunaa samaa sukupuolta olevien parien liittoja eikä rekisteröidyssä parisuhteessa oleva henkilö voi olla papiston jäsen. Ortodoksinen kirkko ei ole sivumennen sanoen hyväksynyt naispappeuttakaan.

Kirkoilla on perinteisesti paljon valtaa parisuhde- ja avioliittokysymyksissä. Maallinen valta, hallitus ja eduskunta, kuitenkin viime kädessä ratkaisee näissäkin asioissa. Ehkä jonain päivänä, ehkä piankin, aika on kypsä kansanedustaja Oras Tynkkysen lakialoitteen mukaiselle avioliittolain muutokselle: samat oikeudet ja samat velvollisuudet kaikille aviopareille, myös samaa sukupuolta oleville.

Sukupuolineutraali avioliittolaki on todellisuutta jo kuudessa maassa, muun muassa Norjassa. Ruotsissa valmistelu saattaa johtaa lain hyväksymiseen jo tulevana keväänä. Siihen suuntaan mennään hivuttamalla meilläkin.

Kirjoittaja on oikeusministeri Tuija Braxin erityisavustaja (vihr.).

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.