Huikea johtotaistelu

Keskustan puoluekokous on ensi viikon lopulla Lahdessa. Puheenjohtaja- ja puoluesihteerivaalien jännitys on kohonnut kohoamistaan ja valinnoista käydään niin valtavan julkista vääntöä, että muissa puolueissa oltaisiin kateudesta vihreinä, jollei kaikessa kohussa olisi mukana skandaalinkäryä.

Keskustan kannatuksen alamäen pysäyttäminen on uuden puoluejohdon tärkein tehtävä, sillä ilman muuta puolue tähtää vajaan vuoden päästä pidettävien vaalien jälkeen edelleen hallitusvastuuseen ja se ei toteudu ilman merkittävää kannatuksen nousua.

Ketkä puheenjohtajaksi ja puoluesihteeriksi valitaankin, he ovat keskustan tämänhetkisen tilan huomioon ottaen mahdottomalta näyttävän tehtävän edessä. Keskusta on yltä päältä ryvettynyt vaalirahoitusjupakassa, ja pelkkä johdon vaihto ei riitä puhdistamaan kilpeä. Poliisillakin on paljon työtä sotkujen selvittämisessä.

Istuvan puoluesihteerin Jarmo Korhosen rooli on tietysti luku sinänsä. Hän on moneen kertaan vakuutellut kaiken asiaan kuuluvan tiedon jo tulleen julkistetuksi ja pöydän puhdistetuksi, mutta aina vain uusia kohun aiheita ilmenee.

Näinköhän Korhonen saa vieläkin puisteltua kelmin viitan harteiltaan ja saa luottamuksen kenttäväeltä?

Uskallan sitä epäillä. Vaikka Korhonen varmasti monen keskustalaisen mielestä on tehnyt herkeämättä ja suurella sydämellä työtä keskustan menetyksen eteen, hänestä itsestään on vähin erin tullut liian suuri painolasti puolueen imagolle. Puolueen kannatuksen romahdusta on vaikea selittää ilman Korhosen toimista aiheutuneita kohuja - viimeksi Joutsen Median hallitusjupakka ja jäsenrekisteriuudistuksesta syntynyt sotku.

Kokoomuksen Verkkouutisten sivuilla kysytään, antaisitko Jarmo Korhoselle jatkokauden puoluesihteerinä. Sivustolla ei kerrota, kuinka moni on kyselyyn vastannut, mutta tulos on selkeä: 72,9 prosenttia vastanneista ei antaisi.

Kokoomus tai Verkkouutiset eivät puoluesihteeriä valitse, mutta tulos kertoo omaa kieltään yleisestä kyllästymisestä keskustan puoluesihteerin ympärillä pyöriviin kohuihin.

Oikeastaan vastaajien rehellisyys hämmentää. Verkkouutisten lukijoiden luulisi enimmäkseen toivovan keskustan häviävän seuraavat vaalit, ja Korhosen jatkaminen tehtävässään ja ilmeinen epäsuosio voisi sitä edistää. Toki vaalirahoituskohu vaikuttaa politiikan ja poliitikkojen yleiseenkin uskottavuuteen, mikä osaltaan varmasti selittää kyselyn tuloksia.

Korhosen vastaehdokas päätoimittaja Timo Laaninen varoittaa puolueen häviävän vaalit, jos Korhonen jatkaa puoluesihteerinä.

Laanisen mukaan keskusta on jakautunut kahtia. On ensiksikin se porukka, joka on viime ajat hallinnut julkisuutta: epämääräisten liikemiesten kanssa veljeilevä puolirikollinen poppoo, joka kähmii vaalirahoja ja suhmuroi kuntakaavoja. Toisaalta on sitten se keskusta, johon Laaninen kertoo tutustuneensa kiertäessään maata: tavallisia ihmisiä, kunnon kansalaisia, jotka kukin omassa lähipiirissään hoitavat vakavasti ja vastuullisesti yhteisiä asioita.

Laaniselta on rohkea veto puhua suoraan, mitä luulisi keskustalaisten valitsijoiden arvostavan. Siis niiden kunnon kansalaisten, joita puoluekokouksessa lienee enemmistö. Jollei se puolirikollinen poppoo sitten kuitenkin ole enemmistönä ja valitse Korhosta jatkamaan.

Pätkäpääministeri Keskustan puheenjohtajavaalista piti tulla kevään jännitysnäytelmä, ja ehkä se sitä hiukan onkin, mutta sen arvo on kyllä kärsinyt puoluesihteerin ja kumppanien toilailuista.

Puheenjohtajaehdokkaat sinänsä ovat onnistuneet kohtalaisesti pysyttelemään kaikkien sotkujen ulkopuolella ja suurta viisautta osoittaen muut ehdokkaat paitsi Timo Kaunisto ovat malttaneet olla ottamatta julkisesti kantaa juuri mihinkään puolueen sisäisiin kysymyksiin ja varsinkaan puoluesihteerin tulevaisuuteen.

Poliittiset taktikot keskustan ulkopuolella toivovat kovasti puoluekokouksen valitsevan puheenjohtajaksi ja sitä mukaa pätkäpääministeriksi joko Mauri Pekkarisen tai Paavo Väyrysen, joiden uskotaan johtavan keskustan hallituspolitiikkaa konservatiiviseen suuntaan ja hakemaan vaalivoittoa maaseudulta.

Hallitusyhteistyö keskustan kanssa loppukaudella tuskin muodostuisi helpoksi kokoomukselle tai vihreille, mutta linjaerojen puuttumista vaalikampanjan aikana ei tarvitsisi pelätä, mikä voisi hyvinkin olla näille puolueille eduksi ja kuka tietää keskustallekin.

Mari Kiviniemen valinta taas olisi erityisesti pääkaupunkiseudulla hankala hallituskumppaneille, sillä Kiviniemen edistyksellisemmällä imagolla keskusta pystyisi paremmin haastamaan ne kaupungeissa. Valitaan pätkäpääministeriksi kuka tahansa, vaalien jälkeisen sinipunahallituksen uhan torjuminen on tärkein tehtävä.

Tavoitteet pimentoon Puoluekokousten henkilövalinnat ovat perinteisesti niiden kiinnostavinta antia, mutta niiden ohella kokouksissa tehdään kauaskantoisia linjapäätöksiä.

Lahden kokouksessa hyväksytään myös keskustan tavoiteohjelma, jota on perinpohjaisesti valmisteltu. Tavoiteohjelma kertoo, mitä keskusta 2010-luvulla tahtoo ja mitä puolue aikoo kansalaisilta saamallaan luottamuksella tehdä.

Eli kyse on keskustan linjauksista tulevia hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Ohjelman luonnoksen muotoilut muun muassa veropolitiikasta, kuntarakenteesta, maahanmuutosta ja liikennepolitiikasta kertovat yhteistyöhön hakeutuvasta mutta määrätietoisesta puolueesta. Linjaukset ovat monelta osin niin ympäripyöreitä, että hallitusneuvotteluissa ei pitäisi tulla ongelmia.

Energiapolitiikan osiossa luonnoksessa mainitaan, että turpeen käytön mahdollistaminen vuosikymmeniksi eteenpäin edellyttää hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan kehittämistä turvevoimaloihin sopivaksi - tarkemmasta aikataulusta tai tekniikan kehittämisen ja käyttöönoton vaikutuksista turpeen hintaan ei kuitenkaan ole minkäänlaista arviota.

On selvää, että jos ohjelman tavoite päästöneutraalista Suomesta aiotaan tosissaan toteuttaa vuoteen 2050 mennessä, turpeen poltosta on luovuttava tai päästöt on saatava kattavasti talteen. Vesivoimasta luonnokseen on kirjattu eri vaihtoehtoja, joista puoluekokous voi valita joko luonnonsuojelulle myönteisen tai eriasteisen kielteisiä vaihtoehtoja.

Ydinvoimasta ohjelmassa todetaan vain, että teollisuuden kohtuuhintaisen sähköntarpeen tyydyttämiseen tarvitaan myös ydinvoimaa. Muotoilu jättää mukavasti auki kaikki mahdollisuudet ydinvoimalobbareille seuraavallekin vaalikaudelle. Kokous voi toki päätyä kestäviinkin kantoihin energiakysymyksissä.

Kirjoittaja toimi Vihreän liiton puoluesihteerinä vuosina 1997-2007.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ilmastopolitiikka voi muuttua pakon edessä

Ja nyt jotain aivan muuta

Läheisten vihollisten sietämisestä

Kriisistä kestävyyskoe demokratioille

Hyvä aika lopettaa tupakointi

Koronarajoituksia monella tyylillä – covidiootti ei kielloista piittaa

Kalenteri tyhjenee kesätapahtumista

Koronakriisin sankareiden joukkoon pitää lisätä Yle

Vanhat turvauhat ovat katveessakin olemassa

Entä jos etäpalaverin keskelle ilmestyy appelsiinimehuhärdelli?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.