Kalakantojen hoidosta on niin monta mieltä kuin on kalamiestäkin, mutta kalabiologi Miika Sarpakunnaksen kannanottoihin kannattaa suhtautua vakavasti. Sarpakunnas kyseenalaistaa nykyiset velvoiteistutukset, joita ei hänen mukaansa toteuteta riittävän suunnitelmallisesti (SS 12.7.).
Toistaiseksi tiedämme vain suuntia istutusten vaikutuksista vesistöihin ja niiden eliöstöön. Varmaa ei ole edes se, miten istutetut kalat vesistöissä liikkuvat, saati miten suuri osa esimerkiksi istutusjärvien siioista on luontaista, miten suuri osa kalanviljelylaitoksissa alkunsa saanutta.
Vesien hoito on pitkäjänteistä työtä. Istutusten hyvät vaikutukset näkyvät esimerkiksi kuhakantojen vahvistumisena niin suuriksi, että lajin luontainen lisääntyminen riittää jo suurelta osin turvaamaan sen elinvoimaa.
Istutuksissa järviin on tuotu myös lajeja, jotka eivät lisäänny luonnossa. Erityisesti kirjoloheen suhtaudutaan nykyisin suurella varauksella, vaikka sen ei tiedetäkään Suomessa hävittäneen tai syrjäyttäneen alkuperäisiä kalalajeja. Myös järvilohen istuttaminen herättää ristiriitaisia tunteita.
Vanha tottumus, arvelu tai kalanpoikasten hinta ei saa olla peruste istutuksille. Tutkimusta tarvitaan lisää, ja kun sitä saadaan, tulokset on otettava huomioon käytännön toimissa.
Jos luet kommentteja tai kirjoitat niitä, muut käyttäjät voivat nähdä, milloin olet kirjautuneena palveluumme. Jos haluat, etteivät muut näe paikallaoloasi, voit estää sen asetuksista. Jos haluat vaihtaa nimimerkkiäsi, voit tehdä sen täältä.