Huutolaisuus uhkaa hyvää vanhustenhoitoa

Siilinjärvellä siirtouhan alla olleet vanhukset saavat sittenkin jäädä Siilinjärven Palvelutaloyhdistyksen ylläpitämään Akuliinaan, päätti perusturvalautakunnan jaosto pari viikkoa sitten.

Perusturvajohtaja Arja Kekoni ehdotti, että vanhukset siirrettäisiin kilpailutuksen perusteella Attendon Nilsiän hoivakotiin. Kekoni jätti jokaisen viiden henkilön kohdalla eriävän mielipiteensä.

Jaosto hylkäsi kilpailutuksen lopputuloksen, koska se katsoi kilpailuttamisen epäonnistuneen. Vanhukset olivat kauhuissaan pakkosiirrosta Nilsiään.

Jo aiemmin kymmenen Akuliinan asukasta on saanut luvan Akuliinan palveluihin.

Jaoston päätös osoitti rohkeutta ja inhimillisyyttä, joka ei aina pysy mielessä, kun sosiaali- ja terveysalalla tehdään hankintalain mukaisia kilpailuttamisia.

Kiistely siilinjärveläisten vanhusten kotihoitopalveluista on jatkunut pitkään.

Ensin kunta kilpailutti palvelut ajatuksenaan se, että Akuliinan tilat jäisivät tarjouskilpailun voittaneen vuokrakäyttöön. Se ei sittemmin sopinutkaan palvelutaloyhdistykselle, mikä johti nyt nähtyyn episodiin vanhusten pakkosiirtouhkineen.

Niin tärkeä asia kuin hankintalain noudattaminen onkin, perusasioita ei pidä unohtaa. Vanhusten itsensä kuuleminen on lähtökohta palvelujen hyvälle järjestämiselle. Pakkosiirto kyselemättä tarjouskilpailun perusteella on puolestaan vihonviimeinen tapa järjestää palveluja, koska se irrottaa väkivalloin vanhukset tutusta elinpiiristä.

Ei ollut odottamatonta, että Siilinjärven paikallislehdessä Uutis-Jousessa perusturvalautakunnan jaoston puheenjohtaja Raija Hassinen sanoi, etteivät vanhukset ole mitään huutolaisia, joita voidaan heitellä minne tahansa. Huutolaisajan piirteistä vanhukset ovat itsekin puhuneet, vaikka hekään eivät ole niitä aikoja todennäköisesti itse nähneet.

Huutolaisia eivät olleet 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pelkästään vanhukset, vaan myös lapset ja vammaiset. Kunnat huutokauppasivat heitä perinteisesti viattomien lasten päivänä. Voiton veivät ne, jotka tarjosivat vähiten. Huutolaistilaisuuksia oli vielä 1920-luvulla.

Vanhustenhoidon kilpailuttamiset muistuttavat huutolaisuudesta, josta tuli aikanaan synonyymi huonolle hoidolle.

Tosi on, että hankintalakia on noudatettava kaikissa niissä tapauksissa, joissa laki sitä edellyttää. Kenties hankintalakia olisi syytä tarkistaa, etteivät sitä tunnollisesti noudattavat kunnat joutuisi entistä suurempiin hankaluuksiin.

Tähän mennessä saatujen kokemusten valossa on sitä paitsi helppo sanoa, että ammattitaitoiset myyjät ovat peitonneet ostajat komeasti.

Onpa paljastunut sellaistakin, että tilatuksi luultu palvelu ei olekaan sisältynyt ostettuun kokonaisuuteen, mutta lisätyönä se on onnistunut–usein järkyttävään hintaan.

Kilpailuttaminen on erinomainen asia aloilla, joilla tuottavuutta on helppo parantaa ilman että laatu kärsii. Vanhustenhoito ei vain kuulu niihin aloihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.