Hyvä Suomi!

Itsenäisyyspäivän tarkoitus on nimensä mukaisesti juhlistaa itsenäistä Suomea. Päivä on tunnelmaltaan melko raskas, vakava ja surumielinen.

Muistellaan sotaa, menetettyjä ihmishenkiä, menneiden sukupolvien työtä. Iloisesta karnevaalihenkisyydestä ei ole tietoakaan, pinnalla on ennemminkin hiljainen kiitollisuus. Mikä tietysti sopii suomalaiselle kansanluonteelle paremmin kuin hyvin.

Metsien keskellä kasvanut hiljainen kansa ei juuri karnevaaleja vietä. Paitsi silloin, kun jääkiekon maailmanmestaruuskisoista tulee kultaa.

Oikeastaan itsenäisyyspäivän juhlintaan liittyvät perinteet kuvaavat melko huonosti sitä, mikä Suomessa ja suomalaisessa elämäntavassa on oikeasti tärkeää.

Tuntematon sotilas ja Jääkärimarssi eivät kuulu useimpien suomalaisten arkeen, mutta silti ne ovat olennainen osa itsenäisyyspäivän kaanonia. Olisiko kuvaa aika laajentaa?

Suomen historiasta löytyy muitakin menestystarinoita kuin talvisota. Esimerkiksi hyvinvointivaltion rakentaminen ja samalla koko Suomen nostaminen köyhästä maatalousyhteiskunnasta globaalin politiikan toimijaksi on sellainen menestystarina, että siinä olisi hyvinkin ainesta kollektiivisen juhlinnan kohteeksi.

Maa, jossa vielä vuonna 1880 vain reilu kymmenen prosenttia kansasta oli kirjoitustaitoista, on nykyään koulutuksen edelläkävijä. – ainakin jos kansainvälisiä tutkimuksia on uskominen.

Yhteiskunta, jossa kaupattiin huutolaislapsia vielä 1920-luvulla, kykenee nykyään tarjoamaan ainakin jonkinlaisen perusturvan jokaiselle kansalaiselleen. Kyllä tässä kaikessa juhlimista riittäisi, useammankin liputuspäivän edestä.

Entäpä sitten suomen kieli, tuo eksoottinen kummajainen indoeurooppalaisten kielten valtaamalla mantereella? Toki sitä juhlitaan useampanakin liputuspäivänä ympäri vuoden, mutta kyllä suomen kieli ja kirjallisuus ansaitsisivat ehdottomasti päästä esiin myös itsenäisyyspäivänä.

Suomen kieli on kaunis, vivahteikas ja ilmaisuvoimainen. Meille sitä äidinkielenämme puhuville se ainoa kieli, jonka sanoilla ja ilmaisuilla voi leikkiä täysin vapaasti. Kuten unkarilainen ystäväni kerran osuvasti sanoi, vain omalla äidinkielellään ihminen näkee maailman kokonaisuudessaan.

Vierasta kieltä käytettäessä maailmankuva väistämättä kaventuu, koska vastaan tulee jatkuvasti asioita, joilla ei ole nimeä.

Toki jokaisella on oma näkemyksensä siitä, mikä Suomessa on parasta ja juhlimisen arvoista.

Itsenäisyyspäivänä voitaisiin hyvin iloita Suomen luonnosta, suomalaisesta jurosta kansanluonteesta, suomalaisista innovaatioista, Suomen ruokakulttuurista ja vaikkapa suomalaisesta jääkiekosta.

Ehkä jo ensi vuonna voisimme itsenäisyyspäivän juhlinnassa laajentaa näkökulmaa menneisyyteen ja samalla katsoa toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Itsenäisyyspäivästä ei ole tarpeen tehdä keinotekoisesti riehakasta karnevaalia, mutta kaiken surumielisyyden keskellä olisi silti syytä muistaa, että pohjimmiltaan suomalaisuus on kuitenkin iloinen asia.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston opiskelija Kuopiosta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.