Hyvä herraonni

Politiikassa sanottiin 1950-luvulla, että menestyvällä puolueella on hyvä herraonni. Tänä päivänä tämä sanonta koskee sekä naisia että miehiä. Puolueen menestys sekä valtakunnallisesti että paikallisesti riippuu yhä enemmän johtohenkilöistä, heidän osaamisestaan ja imagostaan.

Hyvä herraonni koskee puolueiden lisäksi myös yrityksiä.

Ennen sotia ja sotien jälkeen todettiin, että silloisella maalaisliitolla on ollut hyvä herraonni, kun se sai riveihinsä muun muassa Kyösti Kallion ja Urho Kekkosen.

Sosiaalidemokraateilla oli itsenäistymisen alla huono herraonni, kun puolueen valtasivat vallankumoususkovaiset. Puolueen herraonni kuitenkin koheni itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen, kun johtoon tarttui Väinö Tanner. Hän nousi pääministeriksi jo vuonna 1927.

Hyvä herra- tai rouvaonni edellyttää tietenkin paitsi osaamista, myös oikeaa ajoitusta. Tanner ei kyennyt mukautumaan sotien jälkeen Euroopan uuteen ulkopoliittiseen asetelmaan vaan veteli edelleen sotia edeltävällä poliittisella linjalla. Se johti hänet ja sosialidemokraattisen puolueen sivuraiteille.

Kekkonen teki täyskäännöksen ulkopoliittisessa linjassaan jo sodan aikana ja nousi 30 vuodeksi valtakunnan johtoon ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä. Hänen suurmiesuransa olisi päättynyt komeammin Etykin jälkeen jo vuonna 1978, ellei SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa olisi saanut houkuteltua hänet vielä kerran presidenttiehdokkaaksi.

Seuraavan kerran hyvä herraonni kohtasi sosialidemokraatit 1960-luvulla, kun Mauno Koivisto nousi kestotähdeksi vakuuttamalla puolueensa, että vain yhteistyö kommunistien kanssa nostaa sosialidemokraatit pois oppositiosta. Koiviston tähti himmeni 1990-luvun taitteessa, kun hän tuki Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatshovin politiikkaa ja jarrutteli Baltian maiden itsenäistymishankkeita.

Sisäpolitiikassa taas Koiviston "manuaalisesti" ohjaama vahvan markan raha- ja talouspolitiikka ajoi Suomen talouden kriisiin 1990-luvun alussa.

Nokia ylös ja alas Nokia oli 1990-luvun alussa kriisiyhtiö, joka ei tuntunut kelpaavan kenellekään. Johto vaihtui ja strategia oli tuuliajolla. SYP:n toimitusjohtaja Ahti Hirvonen rakensi yhtiölle uuden alun. Nykyisin letkeitä kirjoja kirjoittava Kalle Isokallio sai Nokian toimitusjohtajan paikalta potkut, mutta läksiäislahjaksi appiukkonsa Mika Tiivolan järjestämän mahtavan eläkkeen.

Nokian johtoon nousi Jorma Ollila, jonka johdolla yhtiöstä muodostui Suomen talouden pelastaja. Tässäkin tapauksessa oikea ajoitus johti menestykseen, mutta liian pitkä kausi uhkaa himmentää upean uran jälkimaineen.

Erkki Liikasesta voi sanoa herralla on ollut hyvä onni. Hän on osunut koko uransa olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, vaikka hänellekin on tullut pahoja virhearvioita. Nuorena kansanedustajana hän vastusti Suomen EEC-sopimusta. Keski-ikäisenä hän toimi jo Suomen johtavana EU-virkamiehenä ja eläkeikää lähestyessään itseoikeutettuna Suomen pankin pääjohtajana.

Rouvat ja herrat Huhtikuun 17. päivänä valitaan Suomen seuraava pääministeri ja tulevan hallituksen pohja. Millainen herra- ja rouvaonni suurimmilla puolueilla on juuri nyt? Vaikuttaa siltä, että keskusta onnistui valitsemaan oikein, kun se siirsi Matti Vanhasen sivuun ja nosti Mari Kiviniemen puolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Kansantaloustiedettä pääaineenaan opiskellut pääministeri ei ole päästellyt suustaan talouspoliittisia sammakoita.

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on joutunut kamppailemaan uskottavuusongelman kanssa koko puheenjohtajakautensa. Pulmaa ei helpottanut Eero Heinäluoman nostaminen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Välittömästi alkoivat kyselyt, kuka on SDP:n pääministeriehdokas.

On kuitenkin hyvä muistaa, että erot ovat pienet. SDP ei ole pudonnut suurimman puolueen tavoittelijoiden listalta tai ainakaan tulevien hallituspuolueiden joukosta, vaikka juuri nyt ei hyvältä näytä.

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei ole enää vuosiin tarvinnut kamppailla uskottavuusongelman kanssa. Neljä vuotta valtiovarainministerinä on nostanut Kataisen valtiomiessarjaan. Hänen ongelmakseen saattaa muodostua yllättävästi juuri kokemus. Hän joutuu kantamaan päävastuun koko vaalikauden talouspolitiikasta.

Timo Soini on tämän hetken paras esimerkki siitä, miten riippuvainen poliittinen liike on hyvästä herraonnesta. SMP oli Veikko Vennamon luomus ja perussuomalaiset on Soinin luomus. Vennamo teki hienon uran maalaisliitossa, nousi ministeriksi, mutta riitautui ja kokosi oman puolueen. Vennamo koki pientalonpoikien ja SMP:n nousut ja laskut, kunnes viimeinen sammutti valot, kun puolue ajautui konkurssiin.

Soini on vähintään yhtä taitava sanankäyttäjä kuin Vennamo parhaimmillaan. Soinin ongelmaksi nousee, että kevyet puheet eivät riitä silloin, kun valtaa todella jaetaan ja sitä käytetään.

Vakiintuneet äänestäjät oivaltavat, että maata ei johdeta sutkauksilla.

l Kirjoittaja on Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.