Hyvätuloisten verokapina

Hätkähdin, kun näin torstaina Yle:n tv-uutisissa jutun veronkorotuksia vastustavasta adressista. En sen vuoksi, että veronkorotusten vastustaminen tulisi yllätyksenä. Palautetta on tullut kansalaisilta runsaastikin.

Hätkähdin kuvaruudussa näkynyttä nimilistaa. Ensimmäisinä listalla komeilivat savolaiset talouselämän kärkivaikuttajat Kari Jordan ja Reijo Karhinen. Eivät siis aivan köyhimmät savolaiset. Päinvastoin, Metsä Groupin ja OP-Pohjola-ryhmän pääjohtajat löytyvät vuosittain verotilastojen kärkipäästä.

Veroadressin nimilista näytti pitävän sisällään myös muita miljoonakerholaisia. Pienituloisia ei listalta löytyne lainkaan, sillä se koostuu yritysjohtajista.

Verokapinaan eivät ole nyt nousseet ne, joiden veronmaksukyky on alhaisin. Päinvastoin, asialla ovat ne, joilla maksukykyä on eniten. Osalla adressin allekirjoittajista verorasitus ei kuitenkaan liene nykyisin edes pieni- ja keskituloisten kansalaisten tasolla.

Hyvätuloisten verokapinan on organisoinut Keskuskauppakamari. Rehellisyyden nimissä on kyllä todettava, että allekirjoittajat eivät ole vaatimassa henkilökohtaisen verotuksensa keventämistä. Ainakaan suoraan. Kysymys on kuulemma ylevämmästä tavoitteesta, peräti hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoperaatiosta.

Adressilla halutaan viestittää, että veronkorotusten tie on Suomessa kuljettu loppuun. Allekirjoittaneet yritysjohtajat vaativat, että kokonaisveroastetta on laskettava. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä toteaa adressin saatekirjeessä, että ”tavoitteena on nostaa veropolitiikan suunta ja julkisen sektorin koko keskusteluun ja osoittaa päättäjille, että asia on yrityksille tärkeä”.

Jälleen toistetaan väite, että suuri julkinen sektori ja sen myötä korkea veroaste olisivat kilpailukykyhaitta. Mitään todistetta tälle väitteelle ei nytkään esitetä.

Vaikea olisi esittääkään, sillä sellaista ei löydy. Päinvastoin, lukuisissa vertailuissa maailman kilpailukykyisimmiksi maiksi on nimetty juuri korkeimman veroasteen maita. Erityisesti Pohjoismaat.

Ruotsinkin veroaste on Suomea korkeampi. Miten se muka näkyy Ruotsin huonona kilpailukykynä? Ei näy. Monet veroadressin allekirjoittaneista yritysjohtajistakin ovat siirtäneet yritystensä toimintoja Ruotsiin. Siis Suomeakin korkeamman veroasteen maahan.

Jos adressia lukisi kuin piru raamattua, voisi olla jopa tyytyväinen.

Siinä nimittäin lukee, että ”tällä hetkellä yhteisövero on kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla.” Yhteisöverohan on ”tällä hetkellä” eli nykyisin 24,5 prosenttia. Eduskunnassa on kyllä juuri tällä viikolla hallituksen antama esitys, jonka mukaan verotaso olisi ensi vuonna 20 prosenttia. Eli tältä osin näytetään jo ennakoidun eduskunnan päätöksiä ja ensi vuoden veroasteita.

Välillä ihmetyttää, eikö mikään riitä. Juuri kun yritysten verorasitusta ollaan lieventämässä lähes miljardilla eurolla, vaativat ko. yritysten johtajat verotusta kevennettäväksi. Omista ylisuurista palkkioista ja etuisuuksista ei vastaavia kevennysvaatimuksia tai tekoja näy eikä kuulu.

Verotuksella on useita eri tehtäviä. Yksi on julkisten menojen rahoittaminen. Sen lisäksi verotuksella tasataan tulo- ja varallisuuseroja. Verotuksella on myös ohjausvaikutus, niin kulutukseen kuin tuotantoonkin.

Veroaste sinänsä ei kerro kovinkaan luotettavasti eri maiden verorasituksen eroista. Enemmänkin se kertoo siitä, kuinka suuri osa voimavaroista kierrätetään yhteisen päätöksenteon kautta ja kuinka suuri osa jätetään kansalaisten ja yritysten oman päätösvallan alle.

Jos esimerkiksi lapsilisät muutettaisiin verovähennyksiksi, täyttyisi yritysjohtajien toive. Sekä veroaste, että julkiset menot pienenisivät. Todellisuudessa ei kuitenkaan tapahtuisi mitään muutosta. Perheillä olisi sama raha käytössään kuin aiemminkin.

Sama koskee monia muitakin julkisia menoja. Yritystuetkin voitaisiin muuttaa verovähennyksiksi, ja taas veroaste ja julkiset menot laskisivat. Yritysten kilpailukykyä se ei muuttuisi yhtään, vaikka veroadressi toisin väittääkin.

On myös erotettava efektiivinen eli todellinen ja nimellinen veroaste. Esimerkiksi kuntien sanotaan nostaneen tuloveroprosenttejaan kipurajalle.

Näin ei ole, sillä kuntalaisten todellinen tuloverorasitus ei ole kiristynyt. Nimellisten veroprosenttien osalta kyllä, mutta käytännössä vero on pysynyt ennallaan. Tämä johtuu verotettavaan tuloon tehdyistä merkittävistä vähennyksistä, erityisesti ansiotulovähennyksen kasvusta. Niiden seurauksena todellinen veroprosentti on useita prosenttiyksikköjä valtuustojen päättämää veroprosenttia alhaisempi.

Verokapinaan ovat ryhtyneet myös hyvätuloiset eläkeläiset. Puhutaan ”raippaverosta” kun yli 40000 euron eläketulo on saatettu samalle viivalle vastaavan palkkatulon kanssa.

Perustuslakiinkin vedoten vaaditaan hyvää eläkettä saavien verotuksen keventämistä. Samaan aikaan kansalaiset vaativat vastaavan suuruisille eläkkeille kattoa. Eli yhtä aikaa vaaditaan näille hyvätuloisille eläkeläisille joko tuntuvaa verokevennystä tai eläkekattoa.

Onneksi kansalaiset tuntuvat olevan yritysjohtajia viisaampia. Kansalaiset maksavat kuulemma mieluummin enemmän veroja kuin leikkaavat julkisia palveluja.

Uskottavuuden lisäämiseksi veroadressin allekirjoittajat olisivat voineet ilmoittaa voivansa maksaa itse veroja vähän enemmänkin, jotta muiden verotusta voitaisiin keventää. Onneksi uusi yrittäjäsukupolvi ajattelee ja toimii oikein.

Supercellin omistajatkaan eivät kauhistele Suomen verotusta vaan pitävät miljoonien eurojen verojaan oikeutettuna ja kohtuullisena vastineena saamistaan julkisista palveluista.

Kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja Savonlinnasta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hoblaa, huudahti Antti Rinne

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.