Ihalaista tarvitaan vielä

Hallitus pääsi torstaina sopuun ensi vuoden budjettiesityksestä. Vai pääsikö sittenkään?

Budjettiriihen ainoa suurempi poliittinen kiista käytiin vanhuspalvelulaista. Siihen ei lopulta kirjattu sitovaa henkilöstömitoitusta, jota sosiaalidemokraatit ajoivat.

Henkilöstömitoituksesta annetaan kuitenkin vuoden 2015 alussa voimaan tuleva asetus, jos kunnat eivät viimeistään vuoden 2014 aikana ole palkanneet tavoitteeksi asetettua viittä hoitajaa kymmentä hoidettavaa vanhusta kohden.

Poliittisesti asia on selvä: SDP joutui antamaan periksi, kun pääministeripuolue kokoomus löi jarrut pohjaan.

Sopimus kuitenkin herättää kysymyksiä. Miten monen kunnan on luistettava tavoitteesta, jotta asetus annetaan? Riittääkö, että niitä on yksi? Miten olisi kymmenen? Kuka henkilöstömitoituksen tason selvittää ja kuka selvitystä tulkitsee?

Kiistely aivan varmasti jatkuu.

Hallituksen budjettisopimus muistuttaa erehdyttävästi työmarkkinoilla tehtäviä sopimuksia. Niillekin on ominaista, että osapuolet eivät ole sopimisen jälkeen yhtä mieltä siitä, mitä tuli sovittua.

Monet työmarkkinoilla nyöritetyt sopimukset siirtävät riitoja eteenpäin. Asetetaan työryhmiä tai sovitaan, että asia sovitaan tiettyyn päivämäärään mennessä. Sopimus onkin asiallisesti lykkäys.

Kuinka ollakaan, vanhuspalveluista neuvotteli SDP:n puolelta aivan budjettiriihen loppumetreillä työministeri Lauri Ihalainen, SAK:n entinen pitkäaikainen puheenjohtaja.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille vanhuspalvelulain ajamisesta tiettyyn muottiin tuli henkilökohtainen ristiretki. Sellaisella asenteella syntyy harvoin sopimuksia. Tarvitaan työmarkkinapöydissä opittavaa pragmatismia, joka auttaa kompromisseihin.

SDP:lle oli todellinen onnenpotku, että SAK:n puheenjohtajuuden jättänyt Ihalainen saatiin houkuteltua kansanedustajaehdokkaaksi. Läpimeno oli jo ennakkoon varma asia.

SDP:n puheenjohtajalla Jutta Urpilaisella puolestaan oli pelisilmää, kun hän poimi Ihalaisen työministeriksi. Ihalaista arvostetaan ja häneen luotetaan kaikkialla.

Ilman Ihalaista viime syksynä neuvoteltu ja raamisopimukseksi nimetty tulopoliittinen ratkaisu olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä. Tarvittiin toki, että työnantajaleiri teki uuden arvion keskitetyn työmarkkinaratkaisun tarpeellisuudesta. Ihalainen kuitenkin oli se, joka käytännössä sovitteli ja etsi sopimuksen päälle aina tehtävän kuorrutuksen.

Yksi kuorrutuksen osista oli tällä kertaa sopimus työntekijöiden kouluttautumisvapaista.

Tyypillistä oli, että osapuolet olivat aluksi täysin eri mieltä siitä, mitä tuli sovituksi. Tarvittiin jatkoneuvottelut, jotka kestivät liki vuoden.

Vaikka kouluttautumisvapaista tehdystä sopimuksen tulkinnasta nyt onkin saatu aikaan periaatteellinen yksimielisyys, se ei vieläkään tunnu olevan todellinen.

Jos Jyrki Kataisen hallitus istuu koko vaalikauden eli neljä vuotta, sen taival on puolivälissä ensi vuonna. Urpilainen on sanonut tuolloin kierrättävänsä ministereitä. Ihalaista hänellä ei ole varaa päästää hallituksesta.

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys on lievästi kiristävä, mutta vain niin lievästi, että kestävyysvaje todennäköisesti kasvaa.

Se tarkoittaa sitä, että hallituksen pitää vaalikauden jälkipuoliskolla kajota jollakin tavalla myös eläkeikään.

Silloin ollaan tekemisissä niin poliittisesti niin suuren asian kanssa, että hallitus tarvitsee sovittelijan, jonka avulla solmu aikaistaan. Ihalaisella on mahdollisuus nousta valtiomiesten sarjaan.

Mauri Liukkonen

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Savolainen hulluus luo elämää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.