Ihminen muuttui tuotantovälineeksi

Työ miehen kunnia. Tämä on yksi niistä perusajatuksista, joilla suomalaiset ovat perinteisesti kohentaneet omaa asemaansa ja kehittäneet sen myötä myös koko yhteiskuntaa.

Kunnon suomalaisen on pitänyt siis panna siis aina työssään parastaan, jotta hän saavuttaisi lähimmäistensä, työtovereittensa ja koko kansakunnan luottamuksen. Viime vuosikymmeninä asenteet ovat hivenen lientyneet, mutta edelleenkin ne tulevat varsin selkeinä esiin esimerkiksi suhtautumisessa sosiaalituen varassa eläviin kanssaihmisiin ja vierasmaalaisiin maahanmuuttajiin.

Toisaalta Suomessa on kuitenkin perinteisesti pantu suurta arvoa ihmisen henkiselle kasvulle. J.V. Snellmanin kuulu ajatus siitä, miten "pienen kansakunnan voima on sivistyksessä", on vielä 150 vuoden kuluttuakin yksi kansakunnan keskeisistä huoneentauluista.

Vaikka Snellmanin sanat ovat olleet etupäässä itsenäisyyspäivän juhlapuheitten pakollista tekstiä, niin monet suomalaiset ovat ottaneet ne myös tosissaan ja lähteneet kehittämään itseään myös pakollisen oppivelvollisuuden päätyttyä. Kansalais- ja työväenopistojen verkkomme on maailman tiheimpiä, ja osin senkin ansiostamme olemme yksi maailman johtavista hyvinvointivaltioista.

Viimeistään kahden vuosikymmenen takaisen suuren laman jälkeen lukuisat suomalaiset ovat olleet aistivinaan, että meidän ihmiskäsityksemme on muuttunut. 1990-luvun alun joukkoirtisanomiset ja niitä seuranneet toistuvat yritysten saneerausaallot ovat panneet epäilemään, että kaiken mittana ei ole enää ihminen, vaan että hänen paikkansa on ottanut raha.

Epäilyt arvojen muuttumisesta eivät ole vain työelämästä sivuun joutuneiden luuloa, vaan myös selkeästi ilmaistu totuus. Uutta muotoaan etsivä Snellman-instituutti järjesti Kuopiossa loppuviikosta aloitusseminaarin, jossa yhtenä alustajana oli Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön VSY:n pääsihteeri Eeva-Inkeri Sirelius. Hän heijasti kankaalle kalvon, jossa kuvattiin, mihin ihmisen elinikäisellä oppimisella tähdättiin vuonna 1960 ja mihin nyt meidän ajassamme.

YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco nosti 50 vuotta sitten ihmisen tärkeimmiksi asioiksi, että hän kehittyy ihmisenä koko elinaikansa, sivistää itseään ja oppii arvostamaan humanistisia arvoja. Unesco puhui myös ihmisten välisen solidaarisuuden puolesta.

EU määritteli omat tavoitteensa vuonna 2 000, ja ääni on jo aivan toinen. Ihmisarvon mittana ovat taloudellinen tietämys, työllistettävyys, osallisuus työelämään ja uuden tekniikan hallinta. Ei siis enää sanaakaan humanismista, kulttuurista tai henkisestä kasvusta, vaan puhdasta talousmatematiikkaa. Mitä enemmän tuotat taloudellista hyötyä, sitä paremmin olet onnistunut myös ihmisenä.

Toisin sanoen: tässä maailmanajassa ihminen on parhaimmillaan globaalin tuotantokoneiston osana. Ranskalainen filosofi Descartes sanoi aikanaan, että "ajattelen, olen siis olemassa". Tänä päivänä riittää, että "tuotan, olen siis olemassa".

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.