Ihmisiä ja syntejä

Mitä tekisit, jos sinulla olisi mahdollisuus asemasi perusteella kahmia itsellesi hiukan jotain ekstraa, vaikkapa messevä avoauto nahkaratilla; sellainen kulkupeli, josta olet salaa haaveillut? Tai jos voisit teettää keittiöösi rempseän remontin–muiden rahoilla?

Tällainen itsensä tutkiskelu ei tule helposti mieleen. On yksinkertaisempaa heittää ensimmäinen, toinen tai kymmenes kivi, tuntea vihaa ja kateutta sitä hamuajaa kohtaan.

Viime päivät on julkisesti huudettu kohtuullisuuden ja moraalin perään. Ei käy kieltäminen, on tarvettakin. Elämämme aika on sellainen, että moraali tahtoo hukkua herkästi oman edun tavoitteluun.

Jopa niin sanottuja kuolemansyntejä kannattaa pohtia.

Kuuluuko ahneus ihmisluontoon? Tätä on mietitty jo silloin, kun kristillisessä perinteessä laadittiin listaa seitsemästä kuolemansynnistä.

Tuomas Akvinolainen lajitteli 1200-luvulla ihmisen pahimmat synnit tai suurpaheet. Listalle pääsivät ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus ja irstaus.

Kuolemansynnit on joissain menneisyyden tulkinnoissa liitetty reippaasti tiettyjen ihmisryhmien ja säätyjen paheiksi.

Lista on hyvin mielenkiintoinen: ylpeys oli erityisesti aateliston ja ritarien, kateus talonpoikaiston, viha hallitsevien ruhtinaiden, hengellinen laiskuus papiston ja kirkon sekä oppineiden, ahneus porvariston, kohtuuttomuus ja juoppous kenen tahansa, irstaus ja hekumallisuus erityisesti ylioppilaiden synti.

Mihin joukkoon itse kuuluisin? Ehkä ahneeseen länsimaiseen porvaristoon, joka osaa ovelasti piilottaa ahneutensa ja ostaa vapautuksen jollain pienellä hyvällä teolla.

Opiskeluaikana olen ehkä syyllistynyt listan synneistä kohtuuttomuuteen. Kateutta ja vihaakin olen tuntenut.

Kasvatuksessa minusta yritettiin kitkeä ainakin ahneutta ja kohtuuttomuutta. Laiskuutta ajettiin ulos laittamalla lapsi kitkemään perunapenkkiä.

Muistan vieläkin, kuinka sain lapsena selkään, kun söin yksin jäätelöpaketin, joka oli varattu syntymäpäivilleni tuleville lapsivieraille. Se oli lapsuuteni ainoa koivunoksalla annettu selkäsauna.

Nykylapsi välttyisi todennäköisesti selkäsaunalta, sillä sellainen kuritus on onneksi kielletty. Oma edesmennyt äitini puolestaan kertoi, kuinka hän sai selkäänsä poimittuaan erehdyksessä lapsena kukan aidan takaa naapurin puolelta.

Onneksi emme enää elää tällaisia kurinpidon ja moraalikasvatuksen aikoja. Tavoite oli tietysti silloinkin hyvä. Haluttiin opettaa, ettei toiselta saa varastaa, mutta keinot olivat väärät ja liian järeät.

Katolisessa perinteessä kuolemansynnit käsitetään tuhoisiksi asenteiksi, jotka voivat johtaa pahoihin tekoihin. Kun tavaa seitsemän kuolemansynnin listaa, ei sen kertoma ole edelleenkään kaukana meistä. Asenteet elävät. Kasvatus ei pure, jos sitä enää onkaan.

Kuolemansyntien suhteen ihminen ei ole muuttunut vuosisatojen aikana juuri miksikään eikä jalostunut korkeammaksi olennoksi.

Tämä aika korostaa kaiken lisäksi yksilöä ja hänen loputtomia tarpeitaan. Se vie meidät helposti harhaan, vaikka tietoa muusta olisi.

Tarvitsemme ohjenuoria ja syntilistoja, kasvatusta ja myös itsemme tutkailua.

Ja muutaman kepin nokkaan julkisuuteen nostetun syntisen varoittavaksi esimerkiksi hetken ajaksi.

Kirjoittaja on Savon Sanomien ajankohtaistoimituksen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.