Ihmisten huolet ja susien suojelu sovitettava yhteen

Tiistaina julkistettu tuore susikannan hoitosuunnitelma lähtee liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan suotuisaan suojelutasoon voidaan päästä vain ottamalla huomioon susialueilla asuvat ihmiset. Molempien tarpeiden yhteensovittaminen ei ole helppoa, joten tavoitetta voi pitää idealistisena. Siihen on kuitenkin pyrittävä.

Susi on aina herättänyt voimakkaita tunteita ja herättää jatkossakin. Huolta ja suoranaista susipelkoa ei voida kitkeä niin kauan, kun kaksi lajia asuu samoilla levinneisyysalueilla. Susi on peto, jota ihmisenkin on luonnollista kavahtaa.

Syvimmät pelot ovat perua 1800-luvun lopulta, jolloin sudet aiheuttivat mittavaa katoa metsissä laiduntavassa karjassa. Suurin kohu silloisessa suuriruhtinaskunnassa syntyi tapauksista, joissa sudet veivät mukanaan pieniä lapsia. 1900-luvulla Suomi oli vuosikymmenten ajan jokseenkin sudeton, kunnes suojelutietoisuus vuosisadan lopulla alkoi elvyttää alueellista kantaa (Yle 5.9.).

Viimeisimmän, maaliskuussa tehdyn kanta-arvion mukaan Suomessa on susia 185–205 ja laumoja 24. Monen syrjäseudun asukkaan mielestä se on liikaa, suojelijoiden mielestä liian vähän. Maailmanlaajuisesti susi on kuitenkin elinvoimainen laji.

Susikeskustelua tuntuvat hallitsevan monesta muustakin poliittisesta kiistasta tutut ääripäät.

Maaseudun vanhemman polven muistoissa elää luultavasti vielä aika, jolloin luonnossa saattoi liikkua vailla huolta pedoista. Nykyajan vihreästä näkökulmasta luonto pitäisi taas jättää reservaatiksi, jonka elämän kulkuun kaupunkeihin asumaan siirretyt ihmiset eivät lainkaan puutu.

Molemmat äärikannat – kokonaan sudeton tai kokonaan ihmisetön luonto – ovat vieraantuneita luonnosta, johon kuuluvat sekä susi että ihminen.

Valitettavasti sosiaalinen media kärjistää myös mielipiteitä susista ja tärvelee järkevän keskustelun mahdollisuuksia. Lännen Median tuoreen uutisen mukaan vihapuhetta ja maalittamista on kohdistettu Luonnonvarakeskuksessa (Luke) yksittäisiin henkilöihin asti. Myös Suomen Riistakeskusta ja Suomen Metsästäjäliittoa vastaan on kampanjoitu rajusti.

Vihapuhe ja valetietojen levittäminen on tässäkin tapauksessa täysin tuomittavaa. Se on tuhoisaa myös aktivistien omalle asialle. Susikiistoja voidaan ratkoa kestävästi vain nojautumalla tutkimustietoon, joten asiantuntijoille on taattava työrauha.

Hoitosuunnitelmassa painotetaan viisaasti sekä susien sietämistä että vahinkojen ennaltaehkäisyä. Sietämisessä edesauttaa, että koira- ja kotieläinvahingot korvataan täysimääräisesti. Maksatusten nopeudessa on kuitenkin paljon parantamisen varaa.

Tunnetta suden aiheuttamasta vaarasta ei pidä väheksyä, vaikka ihmisvahingoista on yli sata vuotta. Sen tähden hoitosuunnitelmaan on kirjattu portaittainen lista, jonka mukaan Riistakeskus tai poliisi puuttuvat vaaraan. Jos susi ilmaantuu pihapiiriin tai sen tuntumaan useammin kuin satunnaisesti, viranomaisten on syytä poistaa uhka viipymättä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Oikein väärin toimittu

Talvivaaran sotkussa ei ole saivartelemista

Postin on katsottava koko alaa, ei vain itseään

Mieleni versio on vanhentunut

Pientä rajaa

Koulujen haasteita ei ratkota pelkästään resursseilla

Varjobudjeteissa näkyy opposition oikeistolaisuus

Kuinkas täällä voidaan?

Puijon ensilumenladun kausikortin hinta lähentelee jo halpuutusta – "Olisin valmis maksamaan enemmän"

Kiinalla korkea kynnys voimatoimiin Hongkongissa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.