Ilmasto muuttuu

Yksi ihmiskunnan keskeisistä uhkista on ilmastonmuutos. Ilmastoskeptikotkin ovat saaneet omat mielipiteensä julkisuuteen. Uskoa ilmaston muutoksen todennäköisyyteen horjutti viime vuoden loppupuolella skandaaliksi luokiteltu sähköpostivuoto East Anglian yliopistosta, Britanniasta. Se sai aikaan maailmanlaajuisen kohun ja antoi uutta virtaa niille, jotka ovat pitäneet ilmastonmuutosta vouhotuksena tai luonnollisena pitkän aikavälin vaihteluna, johon ihminen ei ole omalla toiminnallaan juuri vaikuttanut.

Skandaaliksi vuodon teki vääristettyjen tietojen hyväksikäyttö ja tietty salamyhkäisyys. Erityisesti Himalajan jäätikköjen sulamisennuste ja uhka suuren osan Hollannista jäämisestä meren pinnan alle olivat virhearvioita.

Skandaali johti välittömästi tieteellisten tulosten uudelleen arviointiin, eikä peruskäsitystä ilmaston muutoksen ennusteista ole ollut tarvetta muuttaa. Kuitenkin viime talvi pitkine pakkaskausineen johti maallikkojen keskuudessa epäilyihin ilmaston muutoksen todennäköisyydestä. Tätä ruokki samanaikainen tieteellinen väittely ja yllä mainitut kiistat.

Maailman johtava tiedelehti Nature käsitteli heinäkuun alussa ilmastonmuutosta kahdessa artikkelissaan. Lehti pitää hyvänä sitä, että suuri yleisö luottaa edelleen ilmastonmuutostutkijoihin, vaikka ilmastoskeptinen ajattelu on nousussa. Lehden mukaan suuri yleisö on osannut asettaa skandaalin omaan arvoonsa. Se on ymmärtänyt "ilmastonmuutosvuodon" aiheuttaman hälyn todellisen merkityksen jopa valtamediaa paremmin, joka kohun alkuvaiheissa oli valmis teilaamaan tutkijat tuloksineen.

Ketä uskoa? Tieteellisen tutkimuksen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa. Tällä työllä on arvo sinänsä, mutta se tuottaa tietoa myös poliittisen päätöksenteon tueksi. Ilmastonmuutostutkimus on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta täysin perustavaa laatua olevaa. Suuri yleisö tekee omat johtopäätöksensä siitä valtavasta ja kirjavasta tiedosta ja pseudotiedosta, jota eri lähteet suoltavat. Ei se seuraa tiedelehtiä.

Johtopäätöksiin ja siihen ketä uskoa vaikuttavat oman tietopohjan ja koulutuksen ohella myös oma etu, opitut asenteet, pelot, toiveet ja arvot. Lyhytnäköiset taloudelliset arvot ja ahneus voivat vaikeuttaa ilmastonmuutoksen merkityksen ymmärtämistä, olkoon kyse kansakunnasta, alueesta tai yksilöstä. Tässä suhteessa poliitikot ja edunvalvojat ovat lähempänä tavallista kansaa kuin tutkijoita.

Mielenkiintoista on väestölle tehdyt kyselyt ilmastonmuutoksesta. Amerikkalaisten keskuudessa usko ilmaston lämpenemiseen on pudonnut 71 prosentista 57 prosenttiin vuosina 2008 ja 2010. Englannissa on havaittu vastaava suuntaus. Yhdysvalloissa muutos republikaanien kannattajien keskuudessa on ollut suurempaa kuin liberaalien tai riippumattomien keskuudessa.

Myös usko ilmastonmuutostutkijoihin on Yhdysvalloissa pudonnut, joskin muutos 83 prosentista 74 prosenttiin ei ole vielä dramaattinen. Lähtökohtaisesti ilmastonmuutos tieteellisessä mielessä ei ole poliittinen, mutta se muuttuu poliittiseksi, kun pitäisi alkaa tehdä päätöksiä ja muuttaa omaa käytöstään ilmaston muutoksen pysäyttämiseksi. Nehän vaikuttavat ihmisen arjessa.

Tieteen rooli Mikä sitten on tiedemaailman ja tutkijoiden rooli? Nature-lehti peräänkuuluttaa tutkijoilta avoimuutta tutkimustuloksia raportoidessaan. Heidän tulee saattaa nykytietämys ymmärrettävään muotoon. Heidän tulee perustella johtopäätöksensä ja tuoda esille ne useat epävarmuustekijät, jotka myös liittyvät nykytietämykseen. Tärkeää on tiedottaa maltillisesti ja nöyrästi, mitä asiasta tiedetään, missä ovat päällimmäiset epävarmuustekijät ja missä tietomme ovat vajavaisia.

Tutkijat puolestaan ovat huolissaan siitä, että ilmastoskeptinen ajattelu on lisääntymässä. Ilmastonmuutostutkimuksessa on aina joukko epävarmuustekijöitä, vaikka tutkimus perustuu eksakteihin luonnontieteisiin, lukemattomiin mittauksiin eri puolilla maailmaa ja eri lähteistä sekä pitkälle kehitettyihin matemaattisiin malleihin. Ilmastonmuutos on niin suuri haaste ihmiskunnalle, ettei siihen voida - eikä pidä - ottaa kantaa tarkkailemalla päivittäistä säätä, vaikka tähän syyllistytään toistuvasti. Ainoa luotettava tieto tulee korkeatasoisesta tutkimuksesta.

Tieteellinen tiedottaminen onkin tullut entistä tärkeämmäksi. Sanomalehdet, radio ja TV julkaisevat päivittäin uutisia uusista tutkimustiedoista. Toimittajan ja maallikon voi olla vaikeaa hahmottaa uutisen tieteellistä arvoa. Jollakin havainnolla voi olla suuri uutisarvo, mutta sen tieteellinen arvo voi olla kyseenalainen. Ihminen hakee myös uutistulvasta vahvistusta omille käsityksilleen ja uskomuksilleen.

Uutta tietoa hakeva tutkija taas kyseenalaistaa nykytiedon. Maailmassa julkaistaan vuosittain miljoonittain uusia tutkimustuloksia. Kaikki julkaistava tutkimustieto ei ole edes relevanttia. Uuden tutkimustiedon merkitys oman tieteenalan kannalta arvioidaan tieteellisissä lehdissä jo ennen artikkelin hyväksymistä, pääkirjoituksissa, katsausartikkeleissa ja tieteellisissä kokouksissa sekä eri asiantuntijapaneeleissa, josta Ilmastonmuutospaneeli IPCC on eräs esimerkki.

Elämämme monimutkaistuu ja pinnallistuu ja erilaiset uudet mediat valtaavat alaa. Emme voi kuitenkaan monesti tunteeseen perustuvilla äänestyspäätöksillä muuttaa tieteen tuottamaa tietoa, joka laaja-alaisesti vastaa myös sen hetkistä totuutta. Mutta meidän tulee ymmärtää tieteen vaillinaisuus ja usko siihen, että se korjaa omat erheensä.

lKirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston professori Kuopion kampukselta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.