Impivaara viehättää

Sinivalkoiset liput liehuvat tänä lokakuun päivänä Aleksis Kivelle ja suomalaiselle kirjallisuudelle. Kansalliskirjailijaa muistetaan tänä vuonna vielä uudemmankin kerran, kun joulukuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 140 vuotta hänen turhan varhaisesta kuolemastaan.

Aikalaistensa kaltoin kohtelema kirjailija on ollut se kivi ja kallio, jolle Kiven seuraajien on ollut hyvä rakentaa. Vaikka suomen kieli on muuttunut huikeasti sadassa vuodessa, Kiven luoma kirjakieli on edelleen ainutkertaisen ilmeikästä ja puhuttelevaa. Yhtä lailla ikuisilta tuntuvat hänen pääteostensa henkilöhahmot Nummisuutarin Eskosta Seunalan Annaan.

Erikoista on tänä Aleksis Kiven päivänä, että Seitsemän veljeksen Impivaara tuntuu olevan meitä lähempänä kuin vuosikymmeniin. Jo nelisen vuotta jatkunut eurokriisi on luonut Suomeen todellisen europelon, josta yritetään päästä eroon käpertymällä henkisesti omaan itseemme ja omaan kansalliseen menneisyyteemme.

Kivi itse oli henkisesti kaukana Impivaarasta. Hän tutustui perinpohjaisesti maailmankirjallisuuteen ja loi siltä pohjalta omat suomalaiset romaaninsa, näytelmänsä ja runoelmansa. Ja kun Impivaarasta haaveillaan, niin muistettakoon se, että Kiven veljeksetkin palasivat sieltä aikanaan ihmisten ilmoille opittuaan, ettei maailmaa tarvinnut pelätä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.