Iskä aikoo lettimestariksi

Kahdeksanvuotiaan tyttären isänä olen joutunut sukeltamaan uppo-oudoille vesille, hiustaidon maailmaan.

Kun vaimoni menee minua aikaisemmin töihin, minun tehtäväkseni lankeaa ”tehdä jotain” tyttäreni pitkille, reippaasti olkapäiden yli ulottuville hiuksille.

Hiusmaailmaan tutustuminen lähti liikkeelle hataralta perustalta. Samaa hiustyyliä olen suosinut 10-vuotiaasta asti. Naisten hiuksista en ylimalkaan ymmärrä mitään. Vaimoni kampaajakäyntejä en useinkaan huomaa, ellei niistä erikseen mainita.

Ensiaskeleeni olivat horjuvia. Tyttäreni takkuisen pehkon selvittäminen aamuisin oli melkoinen urakka – varsinkin jos unohtaa tyrkätä hoitoaineen hiuksiin edellisiltana.

Sen olen oppinut, että voimalla ei kannata takkutukan kimppuun hyökätä. Muuten voi pian unohtaa yhteiset hiushetket tyttären kanssa.

Useina kouluaamuina hiustenlaitto unohtui ja tyttäreni lähti kouluun harjaamattomassa takkutukassa.

Pitkään olin sitä mieltä, että ”luiruksi” ristimäni hiustyyli saa kelvata. Tukka vain poninhännälle ja sillä selvä. Mitä sitä muuta vouhottamaan. Enhän minä muutakaan osaa.

Ensikosketus hiusmaailmaan inspiroi minut kuitenkin katsomaan tyttöjen tukkia uusin silmin.

Iisalmen keväisessä katukuvassa näin upeita lettejä, kalanruotoja, köynnöksiä, ranskalaisia.

Perhana, minäkin haluan letintekijäksi, päätin.

Ei kun iPad kouraan, YouTuben letitysvideot esille ja tytär koekaniiniksi. Ensimmäinen haaste: perusletti.

Helpommin sanottu kuin tehty. Erotellut hiustukot lipsuivat kankeiden sormieni otteesta.

Muutaman yrityksen jälkeen tekeleeni valmistui. Voi sitä riemun tunnetta, kun tyttäreni kirmasi ulos iskän taiteilemassa letissä.

Kylään tulleelle isälleni oli helppo kehuskella, että pojasta on polvi parantunut. Suurten ikäluokkien isät tuskin tyttäriensä hiuksiin koskivat.

Innosta pinkeänä ryhdyin värkkäämään kalanruotolettiä, jossa vatvotaan yhteensä kuutta osaa perusletin kolmen sijaan. Hökötys muistutti enemmänkin ”luirua” kuin trendilettiä.

Perusletissäkin riitti parannettavaa. ”Iskä, nämä sinun letit on täältä ylhäältä löysiä”, tyttäreni sanoi heilutellen luprahtaneen letin yläosaa.

En kuitenkaan antanut vastoinkäymisten lannistaa. Harjoitus tekee mestarin. Nyt perusletti sujuu jo näppärästi.

Äidit ovat perinteisesti letittäneet tyttäriensä hiukset eikä miehillä ole tullut tilaisuutta oppia tätä jaloa taitoa.

Yhteiskunnallinen murros näkyy isien letti-innostuksessa.

Naisten asema työmarkkinoilla on parantunut, ja isät viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa.

Pehmoisä on tullut jäädäkseen. Mikä sen mukavampaa, kun viettää tyttärensä kanssa aikaa lettejä tehden.

En ole ainoa isä, joka tavoittelee parempia letitystaitoja. Kun lettitaiteilija Jenni Petänen järjesti keväällä Helsingissä isien lettikurssin, se myytiin heti loppuun. Rannalla jääneille piti järjestää uusia kursseja.

Savossakin luulisi kursseille olevan kysyntää.

Olisi varsin veikeää jakaa lettivinkkejä muiden kankisormien kanssa.

Jonain päivänä aion olla lettimestari. Parahin tyttäreni. Kun kaverisi koulussa kehuvat, että onpa äitisi tehnyt tosi hienon letin, voit ylpeänä korjata, että ei kun isä.