Isot asialla

Pieni sisukas Suomi oli elokuussa 1944 jatkosodan loppusuoralla tulossa hyvänä kakkosena maaliin: olivat edessä aselepo ja Moskovan välirauha.

Britannian ulkoministeri – ja varsinaisen britin näköinenkin – Anthony Eden laati tuolloin muistion ”Neuvostoliiton politiikkaa Euroopassa”. Hän arvioi:

”Yleensä Venäjän pyrkimyksenä on varmistaa sen naapurimaiden ja erityisesti sen läntisten reunavaltioiden pysyminen sen vaikutusvallassa niin, että niiden liittyminen johonkin vihamieliseen blokkiin ei tulisi kysymykseen.”

Suomi teki välttämättömyydestä hyveen; ovelasti länttä vaan oltiin silloinkin.

Suurvaltojen luulisi elävän voimansa tunnossa huolettomina. Päinvastoin: juuri niitä kalvaa koko ajan muiden pelko, halu hallita toisia ja olla epäluuloinen.

Nikita Hruštšovin Neuvostoliitto halusi 1962 kasvattaa vaikutusvaltaansa sijoittamalla Kuubaan ohjuksiaan. John F. Kennedyn USA reagoi jyrkästi.

Nikita onneksi uskoi, ettei Jack sallisi takapihallaan leikittävän moisilla leluilla. Aselaivat kääntyivät Atlantilla takaisin; suursodalta vältyttiin.

Väkivaltaan varustautuminen, sillä uhkaaminen ja sen käyttäminen ovat vieläkin politiikan keinoja. Hullujen hommaa tämmöinen maailmanmeno on!

Albert Einstein kirjoitti vuonna 1947 YK:n yleiskokoukselle kirjeen, jossa ehdotti maailmanhallitusta. Oli luotava riittävä ylikansallinen auktoriteetti.

Tärkeimmissä asioissa YK:n lamautti – ja lamauttaa yhä – turvaneuvoston rakenne. Jonkin suurvallan veto voi aina estää järjelliset päätökset.

Neuvostoliitto pani heti neljä johtavaa tiedemiestään tuomitsemaan Einsteinin aloitteen, joka heidän mukaansa ajoi vain kapitalisti-imperialistien asiaa.

Amerikka huokaisi salaa helpotuksesta: hankkeen tyrmääminen meni Neuvostoliiton piikkiin. Itse asiassa Einsteinin aloite kauhistutti USA:takin.

Utopiahan Einsteinin tuuma oli. Totutuilla ajatustavoilla mikään suurvalta ei luovuta palaakaan mahdistaan. Se haluaa itse tonkia sikana potaattihalmeessa.

Ennätettiin tässä jo vuosikaudet uskoa, että uusi Venäjä olisi omaksunut rauhanomaisen yhdessäolon menetelmät. Oli melkein turvallinen olo.

Mutta Putinin lähipiirin sotilaspoliittinen kommentaattori Viktor Baranets todisti 22. lokakuuta Ylen aamu-tv:ssä, että Edenin arvio ei ole vanhentunut.

Julkinen uhkailu ydinasemaaleiksi joutumisesta oli ilkeää ja häpeällistä. Onko Venäjällä todella varaa moiseen öykäröintiin yleensä – ja Pohjolassa erikseen?

Kansat tietty ovat veljiä: ilmanko isoja niin kiinnostaa Kainin ja Abelin malli.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Lumesta tuli ympäristöpulma Helsingille

Eduskunta kompuroi tiedustelulakien kanssa

Hankkeet vivuttavat kehitystä

Suuri ja kallis seikkailu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.