Isot edellä ja pienet perässä

Suomalaisesta politiikasta on tullut entistä enemmän ponnahduslauta, jolle moni pomppaa siinä tarkoituksessa, että voi joskus myöhemmin hypätä vielä korkeammalle.

Viimeisin esimerkki pompusta on valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) erityisavustajan Matti Hirvolan siirtyminen lobbariksi viestintätoimisto Miltton Networksin palvelukseen ja osakkaaksi. Yrityksen toimitusjohtaja ja samoin osakas on pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) entinen poliittinen erityisavustaja Jussi Kekkonen.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, pätee politiikkaan. Ei ole kuin hetki siitä, kun elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi.

Lobbaus eli käytäväpolitiikka kuuluu politiikkaan. Erilaiset eturyhmät haluavat vaikuttaa päättäjiin ja poliitikkoihin, jotta oma näkökulma ei unohtuisi päätöksenteossa. Politiikan sisäpiiriläisten siirtyminen lobbareiksi välittää mitä suurimmassa määrin sisäpiirin tietoa. Ei niinkään asioista vaan ihmisistä ja heidän tavastaan toimia. Lobbarit rahastavat verkostot, joita he ovat kutoneet politiikassa.

Vaan missä ovat ne pyyteettömät poliitikot, jotka uskovat yhteisen hyvän olevan kaikille parasta, vaikka omasta edusta joutuisi oikeastikin luopumaan? Vai onko heitä koskaan ollutkaan?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.