Itä-Suomella on paljon pelissä

Europarlamentin vaalit ovat tasan viiden viikon kuluttua, siis aivan tuossa tuokiossa. Monilla tahoilla on toivottu, että vaaleihin liittyvässä keskustelussa ryhdyttäisiin puhumaan lopulta asiaa ja jätettäisiin joutavanpäiväiset henkilöasiat omaan arvoonsa.

Toivomuksia saa ja pitääkin esittää, mutta julkisuus toimii kuitenkin omien lakiensa mukaan. Perussuomalaisten Timo Soinin ja hänen puolueeseensa mahdollisesta rasismista on oltu viime päivinä jo varsin hiljaa, mutta vain siksi, että Soinin paikalle on löydetty uusi, mielenkiintoinen persoona, papin kaavussa vaalityötä tekevä isä Mitro.

Sosiaalidemokraatit ovat vaalityössään korostaneet perinteisesti asioita yksilöiden kustannuksella. Kesäkuun 7. päivän eurovaalien edellä heille tuntuu kuitenkin kelpaavan mainiosti ortodoksipapin myötä tuleva ilmainen julkisuus.

Vaikka europarlamentti tuntuu useimmista suomalaisista kaukaiselta ja tavoittamattomalta. Siitä huolimatta jokaisen äänestysikäisen kansalaisen pitäisi asettaa eurovaaliehdokkaitten kuvia katsellessaan tai heitä kuunnellessaan sama kysymys, joka tehtiin aikanaan Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonille: Ostaisitko käytetyn auton tältä mieheltä?

Eurovaaleihin sovellettuna tuo kysymys kuuluu: Uskallatko antaa tälle miehelle/tälle naiselle avoimen valtakirjan hoitaa sinun asioitasi Brysselissä?

Harva meistä on valmis antamaan luottokorttiaan tai lompakkoaan henkilölle, josta hänellä ei ole mitään syvällistä tietoa. Miksi poliittisen valtakirjan kanssa pitäisi menetellä holtittomammin ja varomattomammin? Kun Suomesta lähetetään europarlamenttiin vain kolmetoista edustajaa, valitun joukon pitäisi olla mahdollisimman pätevän ja luotetun.

Jos Suomella ei ole parlamentissa todellisia edunvalvojia, kansakunnan käy huonosti. Mitä heppoisemmat edustajat, sitä kehnommalta tuntuu koko unioni; tämä on kylmä tosiasia, joka kesäkuun auringossa pitäisi jokaisen äänestäjän muistaa. Sama sääntö pätee sovellettuna myös eduskunta- tai kuntavaaleissa.

Savolaisten ja itäsuomalaisten etu on, että europarlamenttiin saadaan edes joku täkäläinen pätevä, tarmokas ja alueeseen samaistunut edustaja.

Savossa ja Karjalassa on tällä hetkellä vähän ns. julkkisehdokkaita. Sen sijaan Euroopan unionista hyvin perillä olevia, kielitaitoisia ehdokkaita on kaikilla merkittävillä puolueilla. Tärkeää olisi koota voimat ja äänet näitten kärkiehdokkaitten tueksi. Merkittävän europarlamenttiuran tehneet Mirja Ryynänen (kesk.) ja Riitta Myller (sd.) ovat osoittaneet, että Itä-Suomesta voi päästä Euroopan vallan kammareihin puhtaasti asiapohjalla.

Itä-Suomen tärkein huoli kohdistuu seuraavalla parlamenttikaudella aluetukiin. Miljardiluokan EU-tuet ovat katkolla vuonna 2013, ja tärkeää on turvata niiden jatkuminen. Ilman omia osaavia edunvalvojia se ei onnistu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.