Itä-Suomen kaksi napaa

Reilun kahden vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala muodostavat yhteisen Savo-Karjalan vaalipiirin. Se merkitsee samalla myös sitä, että kahden maakunnan välinen yhteistyö ja edunvalvonta tiivistyy.

Näillä näkymin Savo-Karjalan vaalipiiristä valitaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 15 kansanedustajaa. Jokainen heistä edustaa kummankin maakunnan äänestäjiä. Ainakin heidän pitäisi edustaa.

Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhteistyön tiivistyminen on hyvä asia. Sen sijaan on onnetonta, että hallituksen pakkoratkaisu repii Etelä-Savon omille teilleen. Etelä-Savo joutuu kääntämään katseensa kaakkoon.

Etelä-Savosta, Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta muodostetaan Kaakkois-Suomen vaalipiiri. Haminassa ja Heinävedellä äänestetään jatkossa samoja ehdokkaita.

Vaalipiiriremontin seuraukset näkyvät jo, vaikka seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vasta huhtikuussa 2015. Ensimmäisenä asiaan ovat ymmärrettävästi reagoineet puolueet.

Hallituspuolueista kokoomus, sosiaalidemokraatit ja vihreät ovat päättäneet uudistaa piirijärjestöjään.

Innokkaimmin Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien yhdistämistä ajaneet vihreät ovat jo perustaneet Kaakkois-Suomen piirijärjestön. Ensi vuonna toimintansa lakkauttava Etelä-Savon piirijärjestö jää elämään maaseutuyhdistyksenä.

SDP yhdistää Kymen ja Etelä-Savon piirijärjestönsä vuoden 2004 alussa. Kokoomus aikoo tehdä saman, mutta vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Myös SDP:n Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit ovat lyömässä hynttyynsä yhteen. Samoin tekevät vihreät.

Kokoomuksen ratkaisua ennakoi se, että Pohjois-Savon kokoomuksen järjestösihteerinä aikaisemmin työskennellyt Wille Berlin valittiin vastikään johtamaan Pohjois-Karjalan kokoomuksen toimintaa. Berlinin titteli ei kuitenkaan muiden piirijärjestöjen tapaan ole toiminnanjohtaja, vaan aluepäällikkö.

Hallituksen pakkoratkaisu toisaalta tiivistää ja toisaalta hajottaa itäsuomalaista edunvalvontaa. Itäinen Suomi olisi voinut ajaa etujaan tehokkaammin, jos molemmat Savot ja Pohjois-Karjala olisivat saaneet jatkaa hyvällä idulla ollutta yhteistyötään.

Nyt Etelä-Savon on aikaisempaa enemmän haeskeltava ymmärrystä ajamilleen hankkeille Kaakkois-Suomesta. Mahtavatkohan Etelä-Karjala ja Kymenlaakso esimerkiksi nähdä Viitostien kunnon tärkeänä asiana?

Ilmeinen vaara on, että Etelä-Savosta tulee kaakkoisen Suomen takamaata.

Toinen ja vielä ilmeisempi vaara on, että Kaakkois-Suomen vaalipiiri jakautuu käytännössä kahteen osaan, jotka eivät löydä toisiaan. Siitä kielii Kymenlaakson nyrpeä suhtautuminen vaalipiiriuudistukseen. Siellä Etelä-Savo koetaan riipaksi.

Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan välinen maakuntaraja kulkee vaalipiiriuudistuksesta huolimatta edelleen Ohtaansalmen sillan tietämissä. Kummankin maakunnan etu on, että raja jatkossa on paljon nykyistä matalampi.

Henkistä rajaa on jo häivyttänyt Itä-Suomen yliopisto, jonka pääkampukset toimivat Joensuussa ja Kuopiossa. Mahdollisuuksia samanlaiseen yhteistyöhön on monilla muilla alueilla.

Yhteistyötä jarruttaa ymmärrettävä epäluulo, jota Joensuussa tunnetaan suurempaa Kuopiota kohtaan. Joensuussa vierastetaan ajatusta Kuopion roolista koko Itä-Suomen veturina.

Parempi olisikin nähdä Itä-Suomi kaksinapaisena voimanpesänä, joka kehittyy tasatahtiin. Kumpikin maakunta tarvitsee toistaan.

mauri.liukkonen@savonsanomat.fi

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.