Itä-Suomen puolustajat

Savon Sanomien pääkirjoittaja arvioi viime pyhänä (25.11.2012) EU:n keskeytyneitä budjettineuvotteluja pääministeri Jyrki Kataisen lausuntojen valossa niin, että itäsuomalaisilla on niin pitkään toivoa kuin EU:n budjettiraamit ovat levällään.

Pääkirjoittaja toteaa, että unionin aluetuet ovat merkinneet maakunnille vahvaa panostusta jatkaen, että ”Suomen valtiolta eivät maakunnat ole saaneet samanveroista ymmärrystä”.

Viikontakaisessa pääkirjoituksessa on vakava viesti: maakuntien näköala huolestuttaa. Pöydällä on runsaasti isoja ja pieniä alueellisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat etenkin Itä-Suomen tulevaisuuteen. Toivottavasti pääministeri on tutustunut pääkirjoitukseen ja tekee siitä johtopäätöksiä.

Otetaan tässä esille kaksi isoa itä-Suomi -kysymystä: uusi vaalipiiri ja Jouni Backmanin työryhmä.

Eduskunnan käsittelyssä oleva vaalipiiriuudistus herättää monia kysymyksiä Itä-Suomen tulevaisuudesta. Hallitus yhdistää Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Saman se tekee Kymen ja Etelä-Savon vaalipiireille. Hallitusryhmien muodostama eduskuntaenemmistö sinetöi Savon hajoittamisen ja Etelä-Savon riuhtaisun Kaakkois-Suomen yhteyteen.

Ville Niinistön johtamat Vihreät uhkasivat hallituserolla, ellei muodosteta Savo-Karjalan vaalipiiriä. Taustalla vaikutti Tarja Cronbergin valitsematta jääminen huomattavalla äänimäärällä Pohjois-Karjalasta.

Itä-Suomen maakuntaliitot joko vastustivat tai suhtautuivat nihkeästi hallituksen runnaukseen. Keskusta asettui tiukkaan vastarintaan.

Vaalipiirijärjestelyjen perusteluna on suhteellisuuden parantaminen. Onkin oikein, että kukin poliittinen ryhmittymä saa edustajia eduskuntaan sen verran kansanedustajia kuin mitä vaalikannatus edellyttää. Joutuu kysymään, miksi uudistus jäi tekemättä Uudenmaan, Satakunnan, Keski-Suomen ja Lapin vaalipiirien osalta. Uudellamaalla äänikynnys on liian alhaalla, muualla liian korkealla.

Hallitus ajoi Itä-Suomen uuden vaalipiirin läpi, koska se todettiin hallituksen piirissä helpoimmin läpiajettavaksi. Itä-Suomen puolustajia ei ollut.

Vaalipiirien rustaaminen uuteen uskoon vaikuttaa isosti käytännön vaalitoimintaan. Savo-Karjalassa välimatkat pitenevät rutkasti. Vaalimatka Vieremältä tai Sonkajärveltä Kesälahdelle vie aikaa ja ottaa rahaa. Vaalirahan muutenkin liian ratkaiseva merkitys korostuu. Ehdokkaiden näkyvyys vaatii kohtuuttomasti kallista palstatilaa mediassa.

Riskinä on se, että poliittinen valta keskittyy uuden vaalipiirin sisällä keskuspaikkoihin. Kaukana suuremmista kaupungeista on yhä vaivalloisempaa pyrkiä eduskuntaan. Poliittinen valta keskittyy ei vain Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin, vaan myös vaalipiirin keskuksiin.

Itäsuomalainen edunvalvonta joutuu vaalipiirimuutosten seurauksena uuteen valoon. Etelä-Savo suuntautuu väkisinkin Kaakkois- ja Etelä-Suomeen. Etelä-Savo on vaarassa vaipua laajentuvan kaakkoiskulman takamaaksi.

Etelä-Savo on ollut aktiivinen maakunta itäsuomalaisessa edunvalvonnassa. Se on saanut siitä myös oikeudenmukaisen hyödyn. Onhan Mikkeli eräänlainen pääkaupunki vanhan Itä-Suomen läänin ajoilta. Tämä asema tulee kyseenalaiseksi.

Eteläsavolaiset asetetaan hallituksen ratkaisujen seurauksena valitsemaan paikkansa, sillä käytännössä on mahdotonta yrittää olla sekä itäsuomalaisessa että kaakkoissuomalaisessa yhteydessä. Valta vetää kaakkoon.

Myös Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhteistyö tulee uudelleenarvioitavaksi. Tämä suhde on ollut vuosikymmeniä herkkä. Joensuussa epäillään, että Kuopio etuilee ja että Pohjois-Karjala jää savolaisten selän taa.

Itä-Suomen yliopiston perustaminen on kova näyttö savolaisten ja karjalaisten yhteistyöstä parhaimmillaan. Tätä saavutusta ei pysty nollaamaan kokoomuspoliitikkojen julkinen vähättely yliopiston koulutusta kohtaan.

Savolaisten ja karjalaisten on tiivistettävä yhteistyötään. Yliopiston kehittäminen, elinkeino- ja yritystoiminnan isot hankkeet ja liikenne- ja muut infrasuunnitelmat on katsottava syventyvän edunvalvonnan valossa.

Nyt ei ole lapsellisen keskinäiskilpailun, vaan tykkänään uudelle tasolle kohotettavan yhteistyön aika. Kysymys on luottamuksesta.

Kansanedustaja Jouni Backmanin johtama työryhmä viimeistelee toimenpide-esityksiään Itä- ja Pohjois-Suomen elinvoimaisuuden vahvistamiseksi.

Tilanne on eriskummallinen. Hallitus yhtäältä heikentää itäsuomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä kuten esimerkiksi ammattikoulutusta ja liikenneinvestointeja leikkaamalla ja toisaalta se pohtii laajan Itä-Suomen tulevaisuutta. Nyt tarvitaan samaan suuntaan vaikuttavia myönteisiä päätöksiä laajan Itä-Suomen hyväksi – eikä päinvastoin. Pohtiminen ei riitä.

Backmanin työryhmä on ties monesko ”Itä-Suomi-työryhmä”. Kataisen hallitus kokoustaa helmikuussa vaalikauden puolivälin merkeissä ja suunnittelee loppuvaalikauden politiikkaansa. Se on sopiva paikka ottaa Backmanin työryhmän esitykset käsittelyyn. Kataisen hallituksen tulee tehdä helmikuussa päätöksiä Itä-Suomen elinvoimaistamisesta.

Jos näin ei tapahdu, se olisi pettymys. Savon Sanomien pääkirjoittaja osuisi jälleen oikeaan.

Itä-Suomen tulevaisuus on suuren luokan kansallinen asia. Kysymys on koko Suomesta, ei vain Itä-Suomesta.

Kirjoittaja on iisalmelainen keskustan kansanedustaja ja valtiotieteen tohtori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.