Itä-Suomi ja innovaatiot

Jukka Mönkkönen

Suomalainen innovaatiojärjestelmä on tänä syksynä jälleen tiiviin tarkastelun kohteena. Euron vaikeudet, Aasian ja nousevien talouksien vahvistuminen sekä Nokia aseman hiipuminen kansainvälisessä kilpailussa ravistelevat Suomen elinkeinoelämää monin tavoin. Tässä myllerryksessä meidän pitää pystyä luomaan uusia kasvualoja ja uudistaa innovaatiotoimintaamme.

Suomen innovaatiotoimintaa voidaan monessa mielessä pitää onnistuneena, mutta paineet uudistaa toimintamalleja kasvavat nopeasti. Innovaatiokilpailun voittajina selviävät ne maat, jotka pystyvät tuottamaan vahvan osaamispohjan ja korkealaatuista, maailmanluokan tiedettä sekä toisaalta rakentamaan kumppanuuksia tieteen ja sen kaupallistajien kanssa.

Suomessa on tehty vain vähän eri toimijoita sitovia kansallisia painopistevalintoja. Myöskään vuorovaikutteisia innovaatioyhteisöjä ei ole hyödynnetty tarpeeksi, eikä vuorovaikutus kansainvälisten huippukeskittymien kanssa ole ollut riittävän tiivistä.

Kataisen hallituksen ohjelmassa tavoitteeksi on asetettu luoda Suomeen vahvoja alueellisia innovaatiokeskittymiä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan parhaillaan kiivaasti innovaatiokeskittymäohjelmaa, jonka myötä vuonna 2013 loppuvan osaamiskeskusohjelman toiminta uudistetaan perinpohjaisesti. Nyt tehtävät valinnat määrittävät innovaatiokehitystä ainakin seuraavan kymmenen vuoden ajaksi.

Minkälaisia nämä keskittymät tulevat olemaan ja montako niitä Suomeen mahtuu, on vielä epäselvää. Tiukimmat ”vapaavuorelaiset” ovat sitä mieltä, että pääkaupunkiseutu yksinään on riittävä innovaatiokeskittymä, johon muut alueet voivat verkottumalla liittyä. Onneksi suurempaa kannatusta saa suomalaisen osaamispotentiaalin laajempi hyödyntäminen.

Todennäköistä on, että innovaatiokeskittymiä syntyy 4–6 kappaletta suurten kaupunkien ympärille. Niiden lisäksi keskisuurten kaupunkien kanssa valtiovalta tehnee ns. kasvusopimukset, joissa linjataan innovaatiotoiminnan kehykset niiden osalta.

Näin ollen ei ole tarpeen kysyä, montako keskittymää tulee Itä-Suomessa. Kysymys kuuluu, tuleeko yhtään.

Koko Suomen kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Itä-Suomi on mukana ”ykkösketjussa” eikä jää reuna-alueeksi. Sillä on resurssien ohjautumisen myötä suurta taloudellista merkitystä, mutta vielä suurempi on sen henkinen merkitys.

Globaalisti innovaatiot ja patentit keskittyvät alueille, joissa on korkea aktiivisuus tieteellisessä tutkimuksessa. Eli alueille, joissa on vahvoja yliopistoja ja tutkimusintensiivisiä yrityksiä.

Itä-Suomen yliopisto kuuluu maamme viiden suurimman yliopiston joukkoon, ja tutkimusaktiivisuudessa eri mittareilla mitattuna sijoitumme sijoille 2–4. Alueella on myös merkittäviä kansallisten tutkimuslaitosten yksiköitä. Itä-Suomea innovaatioympäristönä ei voi siis jättää huomioimatta.

On vielä epäselvää, tulevatko innovaatiokeskittymät olemaan suurten kaupunkien yhteyteen syntyviä kokonaisuuksia vai tiettyjen teemojen ympärille rakentuvia osaamiseen perustuvia verkostomaisia innovaatioyhteisöjä.

Kaupunkikeskuksiin perustuvat innovaatiokeskittymät ovat todennäköisempiä, koska hallitusohjelman mukaan suurissa kaupunkikeskuksissa jatketaan sopimusperusteista kaupunkiseutupolitiikkaa. Siinä valtio, yliopistot, ammattikorkeakoulut, kaupunkiseudut ja elinkeinokehitysyhtiöt sopivat alueen pitkäjänteisistä kehittämistoimista.

Kaavaillusta malleista laajin, kuuden keskittymän malli toisi yhden keskittymän Itä-Suomeen. Kaupunkien koon perusteella tämä olisi Kuopio. Onneksi Itä-Suomen yliopiston molempien pääkampusten osaamista voitaisiin kuitenkin integroida keskittymään ja näin vahvistaa sen osaamispohjaa.

Molemmilla kaupunkiseuduilla kaivataan kipeästi tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kasvua.

Vuoden 2010 tilastojen mukaan Kuopion seudun tutkimus- ja kehitysmenot olivat hieman yli tuhat euroa per asukas, kun Joensuussa vastaava luku oli noin 650 euroa. Koko maan keskiarvo oli noin 1300 euroa ja parhailla paikkakunnilla, kuten Oulun seudulla tai Tampereella, kolmesta neljään tuhatta euroa per asukas.

On myös päästävä yhteisymmärrykseen teema-alueista, joilla itäsuomalainen innovaatiokeskittymä voisi olla vahvoilla. Teemojen on oltava sellaisia, joissa alueen näytöt ovat uskottavia ja joiden ympärille voidaan vahvasti verkottua kansallisesti.

Väistämättä terveys, hyvinvointi ja elämäntavat nousevat yhtenä teemana esiin. Muitakin varmaan on ja niistä on käytävä perusteellinen keskustelu aivan lähiaikoina. Tärkeää on tässäkin löytää riittävä yksituumaisuus, jotta voimme esiintyä yksimielisenä eri foorumeilla.

Keskenään ristiriitaiset ja eripuraiset näkemykset johtavat uskottavuutemme heikkenemiseen, jolloin meidät on helpompi jättää huomiotta. Siinä pelissä eivät häviä vain keskuskaupungit vaan koko Itä-Suomi.

Kun saamme innovaatioympäristömme kuntoon ja onnistumme yksissä tuumin löytämään strategiat, joilla Itä-Suomeen saadaan toimiva innovaatiokeskittymä, meillä on kaikki mahdollisuudet vahvistaa asemiamme kansallisesti ja kansainvälisesti.

Tuloksena syntyy kasvuyrityksiä, taloudellista toimeliaisuutta ja uusia työpaikkoja koko Itä-Suomeen.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Lisää liiketoimintaosaamista

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.