Itä-Suomi tarvitsee edelleen vipuvoimaa

Sinällään on tietenkin hyvä uutinen, ettei itäinen Suomi kuulu enää muodollisesti Euroopan unionin köyhiin alueisiin. EU:n perusteitten mukaan maa, maakunta tai alue on ollut köyhä silloin, kun sen bruttokansantuote on jäänyt alle 75 prosenttiin keskimääräisestä.

Meneillään olevaa rakennerahastokautta aloiteltaessa esimerkiksi Kuopion seudulla oltiin jo tuon tukirahojen jaossa ratkaisevan rajan yläpuolella, mutta kun huomioitiin koko itäsuomalainen kokonaisuus, jäätiin sentään alapuolelle. Sen myötä Pohjois- ja Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu ovat päässeet edelleen osallisiksi EU:n rakenne- ja sosiaalirahastojen varoista. Vuoteen 2013 jatkuvalla seitsenvuotiskaudella se merkitsee satojen miljoonien eurojen pottia jatkuvasta väestökadosta kärsiviin maakuntiin.

Unionissa valmistellaan jo täyttä päätä seuraavaa rakennerahastokautta vuosille 2014-2020. Myös Itä-Suomessa on aloitettu voimaperäiset toimet, että alue säilyisi tukien piirissä. Vaikka EU-tuilla on luotu tuhansittain uusia yrityksiä ja työpaikkoja, savolaiset, pohjoiskarjalaiset ja kainuulaiset tuntevat yhä nahoissaan, että heidän maakuntiensa taloudellinen pohja ei ole vielä yhtä vankka kuin etelässä.

Maakuntiin on toki syntynyt joitakin kansainvälisesti menestyviä kasvuyrityksiä, mutta samanaikaisesti on koettu myös ikäviä takaiskuja, kun vanha taloudellinen pohja on pettänyt. Pohjois-Karjala on toki toipunut varsin hyvin Perloksen aiheuttamasta shokista, eikä Kainuukaan ole palaamassa korveksi UPM:n Kajaanin tehtaitten sulkemisen vuoksi. Mutta pystytäänkö korjaamaan enää Varkaudessa kaikki ne vauriot, joita Stora Enson tehtaitten yhä todennäköisemmältä näyttävä alasajo aiheuttaa Pohjois-Savossa?

Itä-Suomen taloudellinen jälkeenjääneisyys ei ole muuhun Suomeen verrattuna juurikaan muuttunut vuonna 2007 alkaneella rahastokaudella, vaikka koko EU:n bkt-tilastoissa onkin päästy jo reilusti yli 80 prosentin. EU:n mittakaavassa kohennus ei ole ollut reaalista, vaan suhteellista, kun joukkoon on tullut Romanian, Bulgarian ja muiden entisten itäblokin maiden tapaisia elintasokuilun pohjalta ponnistavia jäsenvaltioita.

EU-tukien jatkumista ei voi siis perustella entiseen tapaan yleisellä köyhyydellä, vaan oikeutus tukiin on perusteltava nyt joillain muilla seikoilla. Keskeisimmäksi perusteeksi on nyt valmisteluvaiheessa noussut Itä-Suomen asutuksen harvuus. Kun ihmisiä on vain laskennallisesti kuusi henkilöä neliökilometrillä, yleiset toimintaedellytykset ovat aivan toisenlaiset kuin tiheästi asutussa Keski- ja Etelä-Euroopassa tai Fennoskandian eteläisissä maakunnissa.

Itäinen Suomi tarvitsee vielä tasa-arvon vuoksi EU-tukensa ja siihen liittyvän kansallisen rahoituksen. Todellinen käänne on tapahtunut vasta sitten, kun väkiluku on kääntynyt iloisesti nousuun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.