Järvinäkymät

Kun 47 vuoden mualimallaolon jälkeen olin tulossa paluumuuttajana Kuopioon, hoksasin, että olipas ihan entiseen tapaan taas emä kaplakka käynnissä.

Nyt oli kyseessä Saaristokatu. Toiset todistivat, että ihan välttämätön se on Saaristokaupungin kehittämiseksi; poistaa ruuhkia muualta ja lyhentää matkoja.

Toiset inttivät: ei ollenkaan! Onko pakko syytää Kallaveteen viimeisetkin vanhusten, lasten, sairaiden, koko sosiaalitoimen ja vielä koulujenkin rahat?

Enemmistö oli pitänyt päänsä. Muuttokuormaa purkaessani rakentamista jo täyttä päätä valmisteltiin Keilankannassa ja Kumpusaaressa.

KALLAVEDEN ylitys piti nähdä alusta alkaen. Kajakista seurasin silmä kovana, kun apusillan ensimmäiset teräspaalut upposivat Kumpusaaren vierelle.

Kesäkaudet tuli työn etenemistä järveltä seuratuksi ja tekijäin ammattitaitoa äimistellyksi. Lopulta viimeinenkin paalu irtosi hutkuttelemalla Kärängän sillan alta.

Sillat ristittiin sitten uudestaan Kuopiossa vaikuttaneiden taiteilijain mukaan. Kulttuuri sai kruunata tienrakennustekniikan saavutuksen.

Nyt kadusta ylpeillään. Paljoa ei puutu, että entiset äkäisimmät vastustajat jo kehua retostaisivat, että oikeastaanhan koko katu oli heidän ajatuksensa.

SYNTYI kerralla yksi niistä kohteista, joihin kaapuntilaiset nyt vieraansa töytyyttävät. Korkeasaaren kioskilla pysähdytään ja naatitaan näkymistäkin.

Kuopion kuva Kallaveden kaupunkina on vahvistunut. "Onpas tässä osattu tuoda järviluonto ihmisen lähelle", on ollut kadulla käytettyjen vakiokommentti.

Kapeaksihan tie kustannussyistä jäi, ja kaarteet kiperiksi. Kiireiset marisevat, kun siltaosuudella on ajettava 40 km/h, sitäkin liukkaalla varovasti.

Itse asiassa hidastus koko neljänkympin alueella on ajassa kymmenen sekunnin luokkaa. Kenenkähän elämä tuonkin pituisesta hetkestä lienee kiinni?

VAAN SITÄ EI ihan ole mietitty, missä turistibussin opas voisi hetkeksi päästää katraansa jaloittelemaan, maisemaa äimistelemään ja toisiaan kuvaamaan.

Pölhön vieressä on pieni pysäköintialue, johon sopii muutama henkilöauto. Bussin survominen siihen on aivan onnessa; kääntäminen siinä tuskin onnistuu.

Korkeasaaren kioskialueelle olen ajattanut alani vieraita, kerran turkulaisia ja kerran virolaisia. Tuli kehuja kolmella kielellä: reissun kohokohtia!

Eivätpä kehuneet kuskit! Kärängästä tullessa jo kääntyminen bussilla kioskille oli hien otsalle nostavaa puuhaa. Poispääsy oli vähällä tyssätä tykkänään.

JÄREÄT reunakivet on kioskialueella aseteltu niin taiteellisesti, ettei iso bussi yksinkertaisesti hevin taivu välistä. Jotakin pitäisi tehdä.

Paikoitusalueiden uusi järjestely, bussin mannekiiniksi lainaaminen ja pieni reunakivien siirtely toisi järvinäkymät entistä isomman joukon ulottuville.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritus-professori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Puhtaus on puoli ruokaa?

Kaupunkien kasvuun liittyy epävarmuuksia

KuPS teki Kuopiosta taas jalkapallokaupungin

Väki vähenee, pidot paranee

Lisää lääkäreitä

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.