Jättäkää suot rauhaan

Soiden sorkkiminen on paha virhe.

Suot ovat ekosysteemimme kannalta monella tavalla pelastavia keitaita.

Pian tilanne on vaarassa muuttua sietämättömäksi, kun soita ojitetaan kiihtyvällä tahdilla joko turvetuotantoon, pelloiksi tai metsänkasvatukseen.

Ojitettu suo merkitsee sitä, että vedet vellovat valtoimenaan. Normaalitilanteessa suot tasapainottavat vesien liikkumista.

Pohjanmaan ja pohjoisen tulvat ovat pitkälti seurausta siitä, että suot on ojitettu. Se merkitsee valtavien vesimassojen pakkautumista, kun kaikki sulamis- ja sadevedet valuvat jokiin, jotka usein on vielä perattu, joka sekin on ekokatastrofi sinänsä.

Tulvat eivät ole ongelma ainoastaan keväisin vaan ne voivat seurata myös kovia sateita.

Olen itse ollut kalalla Muonionjoella, kun veden pinta nousi vajaassa viikossa noin metrin yhden päivän reippaan sateen seurauksena.

Vesi valui ojia pitkin merkittävään, arvostettuun ja arvokkaaseen lohijokeen, tai oikeastaan se ojista tullut mönjä oli velliä. Koko väylä värjäytyi ruskeaksi ja aika varmasti lusikka olisi pysynyt pystyssä ilman virtausta. Näkyvyys oli käytännössä puhdas nolla.

Soiden ojittamista perustellaan energiatuotannollisilla syillä. Turpeesta toki saadaan sähköä, mutta onko se sen arvoista. Suot uusiutuvat äärettömän hitaasti. Taivaalle turpeen poltossa vapautuva hiili on kehittynyt soilla noin 5 000–10 000 vuoden kuluessa.

Turve ei edes ole luontoystävällinen tuote. Kivihiili ei myöskään ole hyvä ratkaisu energianlähteeksi, mutta turve on jopa vieläkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.

Puiden kasvattaminen ojitetuilla soilla ei ole koskaan osoittautunut järkeväksi bisnekseksi. Uusin villitys tehdä soista peltoja on aivan älyvapaata puuhaa. Menisittekö uimaan Pohjanmaalla jokeen, jos tietäisitte, mitä vesi pitää sisällään? Siellähän on tapana ojittaa soita pelloiksi, koska eläintilat kaipaavat lisää lannanlevitysalueita. Ojitetut suot eivät todellakaan sido lannan sisältämiä aineita vaan ne päätyvät vesistöihin.

En minä ainakaan haluaisi polskia lannansekaisessa vedessä.

Suot ovat eläimistömme kannalta erittäin tärkeitä paikkoja. Koko soiden eläimistö ja kasvisto on erittäin monimuotoista ja arvokasta.

Pistämällä suot seteleiksi, unohdamme usean arvokkaan luontokappaleen elintilan vähenevän. Eihän se tietysti sama ole kuin sademetsissä, joiden hakkuita täältä käsin on helppo moittia.

Suot ovat erittäin tärkeitä alueita pitämään vesistömme puhtaina ja siten myös elinkelpoisina kaloille. Ojittaminen ja jokien perkaaminen ovat jo käytännössä aiheuttaneet kaikkien lohikalojemme luonnonkannan kuihtumisen Pohjois-Suomea lukuun ottamatta.

Soiden hyödyntämistä energianlähteenä perusteellaan usein sillä, että vaihtoehtona on venäläinen kivihiili. Sellainen on halpaa ja asenteetonta puppua. On olemassa muitakin energianlähteitä kuin fossiiliset polttoaineet.

Suomessa on teknologiaosaamista esimerkiksi aalto- tai aurinkoenergian kehittämiseen. Niitä energianlähteitä ei tosin arvosteta meillä vaan viitataan heti viherpiiperoksi, jos ehdottaa vaikkapa juuri turpeesta luopumista.

Kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta Suomessa on korjattava asenteita uusiutuvien luonnonvarojen osalta. Olemme jo pahasti lukuisia Euroopan maita jäljessä päästöjen vähentämisessä.

Tilanne ei ainakaan parane, ellemme anna soidemme olla rauhassa. Suomen energiantuotannon hiilidioksidipäästöt vähenisivät arviolta jopa 20 prosenttia, jos turpeenpoltto korvattaisiin uusiutuvilla energiamuodoilla.

Siinäpä hyvä tavoite.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Mikä ei muutu

Kolmannen asteen ratkaisu

Kokemus korvaa määrän Savon EU-ehdokkaissa

Automatkoista halutaan entistä turvallisempia

Vaaleissa hävinnytkin on ihminen

Nyt vihaa poistamaan

Notre Dame yhdisti Ranskan ja kristikunnan

Verotuksen suuresta linjasta kehitteillä konsensus

Valinnat on tehty

Mestarien jäljillä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.