Jäykät mielikuvat hidastavat perheen perustamista

Syntyneiden määrän on Suomessa pelätty laskevan tänä vuonna jopa alle 50 000 lapsen eli 1860-luvun nälkävuosien tasolle. Syitä alenevalle kierteelle on kartoitettu tuoreessa Väestöliiton perhebarometrissä. Siihen sisältyneet haastattelut luovat kuvan arvomuutoksesta, jossa vanhemmuuteen liittyy entistä kielteisempiä odotuksia. Haastatteluista piirtyy käsitys kahden lapsen perusperheestä, jolla on omakotitalo, farmariauto, koira ja kalenteri täynnä kuskausta harrastuksiin. Monet nuoret aikuiset pitävät mielikuvaa ahdistavana ja toki syystäkin omia mielenkiinnon kohteita pois sulkevana.

On kuitenkin ihmeteltävä Väestöntutkimuslaitoksen johtajan Anna Rotkirchin tavoin, että mielikuva on jähmettynyt, vaikka perhe-elämä on valtavasti monimuotoistunut (Helsingin Sanomat 13.12.). Missään ei määrätä, että lapsia pitää olla kaksi, että heidät on hankittava kahden vuoden välein, tai että kaikki muu elämä on syrjäytettävä lapsiin keskittymisen tieltä.

Mielikuvien osalta on pohdittava myös tiedonvälitystä kriittisesti. Ehkä media tulee tahattomasti luoneeksi kuvaa täydellisyyteen pyrkivästä vanhemmuudesta, joka näyttäytyy ulkopuolisille hössötyksenä. Ei osata riittävästi sanallistaa sitä syvää ilon ja elämän merkityksen tunnetta, joka seuraa ihan tavallisesta lapsen kanssa olemisesta ja hänen kehityksensä seuraamisesta arjessa.

Joka tapauksessa tietoiset elämäntapavalinnat ovat tulleet aiempien lapsettomuuden selitysten, kuten puolison puuttumisen ja taloudellisten seikkojen rinnalle. Pidennetyssä nuoruudessa halutaan panostaa yksilöllisiin elämyksiin, kuten matkailuun. Huomionarvoista on, että 20–34-vuotiaat naiset ovat samanikäisiä miehiä selvästi kiinnostuneempia muista asioista kuin lapsista.

Rotkirch puhuu kansainvälisen väestötutkimuksen termillä unissakävelystä lapsettomuuteen (Yle 12.12.). Lapsen hankkimista saatetaan pohtia, vaihtoehtoja puntaroida ja perheen perustamista lykätä loputtomiin. Kulttuurin yksilöllistyminen heijastuu epävarmuutena ja haahuiluna, kun ihminen keskittyy omien tuntemustensa analysointiin.

Syntyvyyskäyrä Suomessa laskee 1900-luvun alusta samaa tahtia talouden kasvun ja hyvinvointipalveluiden rakentumisen kanssa. Tästä näkökulmasta taloudellinen syy olla perustamatta perhettä on yleisesti ottaen outo. Suomi ei ole koskaan ollut valmiimpi uusien lasten tulla maailmaan.

Toisaalta tuottavuuden kasvu tuo mukanaan työelämän koventuvat vaatimukset. Barometrin mukaan erityisesti koulutetut naiset kokevat olevansa ristipaineessa urakehityksen ja arjen haasteiden kanssa. Myös kotitöiden ja lastenhoidon vastuiden reilusta jaosta vallitsee yhä epäilyksiä.

Poliittisilla päätöksillä tuleekin edistää esimerkiksi vanhempainvapaiden tasa-arvoista jakamista. Perhepolitiikan on oltava entistä määrätietoisempaa ja lapsiystävällisempää. Sen ohessa tarvitaan voimakasta nettomaahanmuuttoa, jotta hyvinvointiyhteiskunnan pyörät saadaan pidettyä pyörimässä.

 

Pääkirjoitusta korjattu 14.12. kello 10:45. Tekstin alussa sana "syntyvyys" muutettu sanoiksi "syntyneiden määrä"

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.