Jalan ja pyörällä

Henkilöauto on kasvattanut pitkään osuuttaan liikkumismuotona. Joukkoliikenne on säilyttänyt asemansa, mutta kävely ja pyöräily ovat selvästi vähentyneet. Vielä 1970-luvulla joka kolmas suomalainen kulki esimerkiksi töihin jalan tai pyöräillen, nyt vain noin 15 prosenttia väestöstä.

Kehitys on haaste liikennepolitiikalle. Tienpito tulee kalliimmaksi, kun väylät on mitoitettava koko ajan lisääntyville henkilöautoille.

Henkilöautolla ajettu henkilökilometri pilaa ympäristöä ja lämmittää ilmastoa paljon enemmän kuin linja-autolla ajettu, kävely- ja pyöräkilometristä puhumattakaan. Lisääntyvä autoilu heikentää liikenneturvallisuutta. Myös kulkumuotojakaumalla ja kansanterveydellä on suora yhteys.

Hyvinvointiin on katsottu kuuluvan, että ihmisen ei tarvitse rasittua fyysisesti. Tutkimusten mukaan nykyihminen istuu jopa viisitoista tuntia päivässä. Joka viides suomalainen ei harrasta lainkaan liikuntaa vapaa-ajalla.

Vielä 1970-luvulla puolet meistä teki fyysisesti rasittavaa työtä, nyt ei enää neljänneskään. Lisääntynyt vapaa-ajan liikunta ei ole korvannut vähentynyttä hyötyliikuntaa.

Kehitys on samansuuntainen kaikkialla maailmassa. Se näkyy ikävästi tilastoissa. Niiden valossa ”hyvinvoinnilla” ja liikkumattomuudella ei tosiaankaan ole kytköstä.

Liikunnan puute on nimittäin Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan neljänneksi suurin kuoleman riskitekijä. Se vaikuttaa suuresti myös korkeaan verenpaineeseen ja diabetekseen, jotka kuuluvat kolmen suurimman riskitekijän joukkoon. Nämä kolme syytä aiheuttavat yli neljänneksen ihmiskunnan kuolleisuudesta.

Suomessa riittämätön liikunta aiheuttaa joka vuosi 300–400 miljoonan euron kustannukset sairauspoissaoloina, huonompana työn tuottavuutena ja suorina terveydenhoitokuluina.

Lisäksi se on syynä moniin tauteihin, mm. viidennekseen diabetekseen sairastumisista. Kaikkiaan liikkumattomuudella on helposti yli miljardin euron hintalappu.

Jo puolen tunnin päivittäinen liikunta vaikuttaa terveyteen. Hyvin monelle suomalaiselle se vaatisi vain pieniä muutoksia tottumuksissa.

Erityisesti työmatkaliikuntaa olisi usein helppo lisätä. Jos kansanterveyttä ja hyvää liikennepolitiikkaa halutaan edistää, voitaisiin luoda uusia kannustimia työmatkaliikunnalle. Vähintäänkin voisi arvioida uudestaan nykyisiä kannustimia, jotka ohjaavat väärään suuntaan. Niitä ovat muun muassa suopea autoedun verotus ja työnantajan tarjoama maksuton, verovapaa pysäköinti.

Myös koulumatkat tulisi kävellä tai pyöräillä aina, kun se on mahdollista. Joissakin kouluissa on pyöräilykieltoja ja osa vanhemmista kuljettaa lapsensa kouluun parin kilometrin päähän tai lähemmäskin. Käytäntöjen muutos näkyisi kansanterveydessä pitkävaikutteisesti, jos lapset tottuisivat liikkumaan ilman autoa.

Kovan liikennepolitiikan ja näyttävien väylähankkeiden maailmassa kävelystä ja pyöräilystä puhumalla saa helposti hupsun maineen. Tosiasioiden valossa siihen ei ole mitään syytä. Kevyttä liikennettä suosiville liikenneratkaisuille on painavat perusteet.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Lapsia kuin nälkävuosina

Maaseudun eläkeläisiä vaivaa vaihtoehdottomuus

Oikeusvaltion horjuttamiseen ei saa antaa aihetta

Mitähän lukisin

Ilmastoahdistusta ei pidä väheksyä

Ei ole sama, missä maassa maitoa tuotetaan

Uudet palapelit eivät saisi mutkistaa sote-uudistusta

Kohtaa, kuuntele ja kannusta nuorta

Empatiakyvyn rajoja hakemassa

Tällä hetkellä ei ole keinoa korvata turvetta kokonaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.