Jalo alku, irvokas loppu

Ranskalaiset demokratian ihanteet ovat kovin muuttuneet. Toki ovat upouudet giljotiinimmekin hienovaraisempia, niillä leikataan vain talouskasvun esteenä olevia rönsyjä - kuten ihmisten turhia töitä.

Olemme, me karvattomat apinat, päätelleet, että oma menestyksemme, yhtiömme voitto ja koti kuin linna ovat ne ensiarvoisimmat tavoittelun kohteet elämässämme. Hups!

Alussa oli Sana, joka käännettiin taitamattomasti toisille kielille. Se otettiin vallan välineeksi tulkiten tekstiä kuten kenellekin käskynhaltijalle sopi. Kirja, joka tarjoaa Vuorisaarnan valoisuutta ja lähimmäisenrakkautta, on hölmöjen käsissä muunnettu alistamisen aseeksi. Katsokaa miten Koraaniakin nyt luetaan tarkoitusperäisesti!

Kuuma väitöskirja (Juha Tervala: Studies on the International Effects of Real Shocks) julisti hiljan, että kulttuuriin ja urheiluun on turha syytää julkista rahaa, palveluita käyttävät kuitenkin vain ylempiin tuloluokkiin kuuluvat, jotka voivat maksaa harrastuksensa itse. Tämä on kuulemma tehokkain tie antaa "hyvinvointivaltiolle" elvytysruiske.

Onpahan meillä tätä toteutettu kouluissa jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan, kun taidekasvatus ajettiin alas ja liikuntaakin on ihan minimimäärä. Perusteena pidetään vanhempien omaa aktiivisuutta; jotka näitä harrastuksia lapselleen halajavat, voivat niitä alain opistoissa heille järjestää.

Ajatus on täysin syrjivä! Näinhän ulkopuolelle jäävät juuri ne nuoret, jotka eivät kotoa saa mitään kosketusta elämän eri mahdollisuuksiin. Jospa koti ottaisi terävämmän otteen lasten peruskasvatuksesta käytösoppeineen, voisi koulun kuvitella keskittyvän enemmän työ- ja harrastusmaailman vaihtoehtojen esittelyyn - jos ahne yhteiskuntamme kokisi sen tärkeäksi!

Vaan ei koe. Opetusministeriö kulkee niin opetus- kuin tekijänoikeusasioissa täysin elinkeinoelämän talutusnuorassa. Kaiken luovan työn ja kaiken kasvatuksen pitää tuottaa, ja tuoton tulee kohdistua Yhtiölle. Kvartaali kvartaalilta.

Sumuttaakseen ymmälle mennyttä ihmistä korkean tason puhujain kerma käyttää toistuvasti muotisanoja tarkoitusperänsä kätkeäkseen tai niitä vale-inhimillistääkseen.

Mitä on esimerkiksi tämä läntinen "vapaus"? Toki saan tässä kirjoitella pelkäämättä kaulani katkaisua, mutta olen itsekin karvaasti kokenut talouslakien raadollisuuden: kun pankki käskee, on turha pullikoida ja yrittää edes järkevistä syistä anoa hiukan armonaikaa; kun pankki taas on pulassa, käydään demokraattisesti kaikkien kukkarolla.

Näin toteutuu tasa-arvo...

Yhteisöllisyys on aito ja lämmin sana, mutta senkin kanssa saa olla varovainen. Yhteisöllisimpiä yhteiskuntia nykyään on Pohjois-Korea. Ennen harjoittivat maksimaalista yhteisöllisyyttä Hitler ja Stalin. Eivät herrat ymmärtäneet suvaitsevaisuuden ja eriarvoisuuden merkitystä.

Oikean yhteisöllisyyden näkee jouluvalmisteluissa.

Paras lahja on olla vain lähellä, kiireettä. Muistakaamme oravanpyöräänsä vasta aloittavia lapsia sekä siitä singonneita vanhuksia.

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.