Jotakin syvempää

Kärjistäen voisi kai sanoa, että "ei ole synti olla körttiläinen" tämän päivän Suomessa. Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen jalanjälkiä seuraavien körttiläisten tämän vuoden herättäjäjuhlat pidettiin viikonvaihteessa Espoossa, kaukana liikkeen varsinaisilta kasvumailta Savosta ja Etelä-Pohjanmaalta, mutta osanotto oli kuitenkin ennätysmäinen. Noin 30 000 ihmistä odotettiin ja noin 37 000 tuli. Se kertoo, että meidän yltäkylläisessämme ajassamme on kova sanan nälkä.

Herännäisyys tai körttiläisyys on yksi luterilaisen kansankirkon historiallisista suurista herätysliikkeistä. Pohjois-Suomen ja Pohjanmaan maakuntien lestadiolaisuus on kannatukseltaan körttiläisyyttäkin vankempi, kuten heidän suviseurojensa kävijämäärät vakuuttavasti kertovat. Tänä kesänäkin Lars Leevi Laestadiuksen hengessä pidetyt Sievin suviseurat kokosivat liki 70 000 sanankuulijaa eli pyöreästi kaksinkertaisen joukon Ukko-Paavon hengenheimolaisiin nähden.

Julkisen keskustelun perusteella on näyttänyt siltä, että kansankirkko olisi ajautunut varsin syvään sisäiseen kriisiin. Uutiset ovat kertoneet kiihtyvästä jäsenkadosta, jota on kirkon ulkopuolelta vauhditettu tietoisesti ja tarmokkaasti ennen muuta internetissä toteutetun kampanjoinnin avulla. Naispappeudesta syntyy edelleen harva se viikko kärhämiä yksittäisissä seurakunnissa, vaikka kirkolla on jo kaksi vuosikymmentä ollut selkeä kanta asiaan.

Normaaleissa sunnuntaijumalanpalveluksissa kirkoissa on helppo hengittää, sillä pitkillä penkeillä on tilaa yllin kyllin. Määrävälein toistuvat kirkolliset vaalit kiinnostavat seurakuntalaisia vieläkin vähemmän kuin europarlamenttivaalit. Muutamat kirkkoherranvaalit ovat jaksaneet vielä herättää ihmisten tunteita, jos ehdokkaissa on ollut jotain poikkeuksellista. Etukäteiskohuista huolimatta jäävät todelliset äänestysprosentit kuitenkin näissä kirkollisissa jännitysnäytelmissä alle eduskunta- tai kunnallisvaalien.

Kirkosta eroamisista, tyhjistä kirkoista ja julkisista kohuista ei pitäisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Suomalaiseen elämänmuotoon on kuulunut aina, että uskonasioista ei pidetä mekkalaa, vaan jokainen pohtii niitä Uuden Testamentin Marian tavoin sydämessään. Esimerkiksi kirkkojen tyhjyys selittyy paljolti sillä perusteella, että monetkaan eivät halua tulla leimatuiksi lähimmäistensä silmissä "uskovaisiksi".

Kirkon eri suuntauksien kesäjuhlat ovat pehmeä tapa lähestyä uskonasioita. Tuhansien kanssaihmisten joukossa, luonnon keskellä, ei olla juhlavasti kirkossa vaan mukavasti lomalla, jossa vakavatkin asiat voi ottaa mukavan rennosti.

Körtit, lestadiolaiset kuten muutkin herätysliikkeet ovat myös halunneet ja osanneet uudistaa kesäseurojensa annin. Jokaista ikä- ja ihmisryhmää puhutellaan heidän omalla kielellään. Erityisesti körtit ovat onnistuneet uudistamaan myös hengellisen musiikin tämän päivän elämänkokemuksia ja makua vastaavaksi.

Uskoa Suomessa siis riittää, vaikka kirkolla lie välillä vaikeata.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Eikö valtio voisi jättää metsänsä hakkaamatta?

Nuoret eivät olehalunneet syrjäytyä

Sananvapauden puolustajille erävoitto Venäjällä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.