Joulusuklaata lokakuussa

Arjen ruokaostoslabyrintti paikallisessa "osulassa" päättyi pysäyttävään hetkeen.

Irtokarkkihyllyn päähän, vähän ennen kassoja, oli ilmestynyt perinteinen joulusuklaamuuri. Kalenterit ja konvehdit, enkelisuklaapussit ja kuusen suklaapallukat.

Olen jouluihminen, ja suklaaihminen, mutta nythän on vasta lokakuu!

Käyn keskustelun keskenäni ja pidättäydyn.

Muistan sen joulun alusajan, kun siististi välttelin suklaasikspäkit. Painonhallinta petti kuitenkin pahasti joulun jälkeisissä alennusmyynneissä, jolloin konvehdit irtosivat 60 prosentin alennuksella.

Pakkohan niin halvalla oli ostaa varastoon - ja paljon.

Lokakuisessa suklaamuurissa on jotain hyvin surullista. Se vesittää joulun.

Lapsuudessa jouluun oli aina liian pitkä aika. Adventtikalenteri oli aarre, joka auttoi odotuksessa. Suklaakalenteri oli erikoisuus, jota ei raskittu jokaiselle lapselle ostaa. Perheeseen riitti yksi, josta kukin sai vuorollaan avata luukun. Juhlan odotus oli tärkeää, sillä elämä ei ollut yhtä juhlaa.

Nyt kalenterit ovat kärsineet inflaation. Lapset saavat niitä kuin ennen joulukortteja. Pinon päällimmäinen syödään kerralla pois. Postiluukuista kolahtavat mainoskatalogit ovat nykyajan kirjeitä joulupukille.

Kaupat ovat valmistelleet alkuvuodesta asti jouluikkunoita ja tämän joulun uusia trendejä. Viime joulun rekvisiitta on auttamatta vanhaa. Yhteistä tulevaan jouluun on vain alkuperämaa Kiina.

Kaupat haluavat luoda joulutunnelmaa etenkin lapsille, sillä he ovat joulun tärkeimmät asiakkaat. Lapset panevat tavarakarusellin pyörimään. Kauppakeskukset ovat nykyajan joulumaita, joissa perheet ulkoilevat ja syövät yhdessä tavaroiden hypistelyn lomassa.

Hyllymetreittäin turhuutta, joka riistää ja kuormittaa. Hyvin vähän mitään, mitä välttämättä tarvitsee.

Suklaamuurin edessä jouluihminen riisutaan ilkosilleen. Hän on pelkkä asiakas, jonka toivotaan tarttuvan syöttiin.

Muistikuvat isästä vuolemassa jäistä kuusta, tai äidistä leipomassa rusinapullaa aattoaamuna, tai enosta tekemässä himmeliä tupaan, ovat kaukaisia kaikuja maailmasta, jota ei enää ole.

Jos nykyaikana haluaa pitäytyä perinteissä ja vaalia juhlan vanhaa henkeä, joutuu tekemään töitä hartiavoimin ja torjumaan markkinavoimia.

Ihminen syntyy nykyään asiakkaaksi. Olet sitä ensisijaisesti joka paikassa. Yhtä hyvin sairaalassa ja kirjastossa kuin pankissa tai sanomalehden toimituksessa. Kun haastattelen sinua, olet asiakas. Sinun asiakkuutesi on tavoiteltua. Olet mahdollisuus säästää tai tuottaa rahaa. Siksi kaikki tärkeät juhlatkin tulevat aina entistä aiemmin, elämme juhlasta juhlaan. Ne ovat potentiaalisia markkinapiikkejä, asiakastuubeja.

Etenkin sellainen hyvä, joka liikuttaa ihmisten arvomaailmaa, on hyvä myynnin edistämiskeino.

Pari vuotta sitten framilla oli suuri huoli maapallon ja ihmisten tulevaisuudesta. Kritisoitiin kuluttamiseen perustuvaa maailmanjärjestystä, joka hakee jatkuvaa kasvua. Laskettiin hiilijalanjälkiä.

Julkisuudessa ääneen pääsivät niin ilmastonmuutoksen asiantuntijat kuin talouden toisinajattelijat, jotka esittivät kestävämpiä malleja.

Sitten tuli maailmanlaajuinen finanssikriisi. Asiakkaat vähensivät ostamista, koska monista asiakkaista tuli työttömiä.

Nyt elämme taas nousukautta. Tuotekehittelyosastot peuhaavat, ja meitä kehotetaan kuluttamaan rohkeasti, jotta yhteiskunnan rattaat pyörisivät.

Mihin katosi järjen ääni?

Mitkään suuret rakenteet, linjat tai arvot eivät muuttuneet. Ihmiskunta vain vähän jarrutti, mutta jatkaa samaan suuntaan.

Ekologisuus kaapattiin siinä ohessa kyytiin markkinointikeinoksi. Joka purkin kylkeen kannattaa panna vihreä etiketti. Firmat puuhastelevat trendikkäitä ympäristöohjelmia ja antavat markkinoille kuvan vastuullisuudesta, joka saattaa olla etu pörssipelissä.

Lahja on kaunis asia. Henkilökohtaisesti olen niitä tässä elämässä ostanut ja antanut niin paljon, että nyt siirryn uuteen vaiheeseen.

Saatte halauksia ja lämpimiä ajatuksia. Vaalin ja jaan kauneuden lahjaa. Etsin ja luon oikeaa tunnelmaa.

Olenko siis huono kansalainen?

Ainakin olen huono asiakas tänä jouluna.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.