Juuret idässä ja lännessä

Karjalan Lennosto viettää perinnepäiväänsä 28. syyskuuta. Se ei ole varsinainen lennoston syntymäpäivä, vaikka se tällä kertaa juhlikin viikonvaihteessa 90-vuotista siivillä oloaan. Oikea syntymäpäivä löytyy puolisen vuotta varhaisemmalta ajalta, vapaussodan sekasortoiselta Karjalan rintamalta. Joukko-osasto on ottanut tavakseen viettää perinnepäiväänsä ajankohtana, jolloin Utissa koulutetut lentäjät lensivät ensimmäisen yksinlentonsa. Ja tämä tapahtui 28. syyskuuta 1918.

Karjalan Lennoston 90-vuotiselle taipaleelle mahtuu paljon nousuja ja laskuja.

Joukko-osaston synty on jonkinlainen pihtisynnytys. Juuret "isän" puolelta juontavat entiseen tsaarin armeijaan ja "äidin" puolelta ruotsalais-tanskalais-suomalaiseen lentäjäkaartiin, jonka Mannerheim nimesi Lento-Osasto II:ksi. Tämän, lähinnä harrastajatasoisen lentoyksikön hän sijoitti Antreaan valvomaan Karjalan rintaman liikkeitä. Tässä joukossa palveli muun muassa kaksi kuopiolaista, vänrikit Aleksander Tshernihin ja Onni Saastamoinen, sittemmin perheyhtiön johtaja ja vuorineuvos.

Lentokalustoa ja lentäjiä Venäjältä Sodan melskeissä suomalaisten keskuudessa syntyi huima ajatus värvätä "vihollisen" riveistä lentäjiä, jotka lentäisivät koneineen Suomeen ja palvelisivat Suomen rintamalla entistä isänmaataan (tässä tapauksessa bolshevikkejä) vastaan. Tsaarin perintönä puna-armeijalla oli Pietarissa runsaasti lentokoneita ja lentäjät luonnollisesti valkoisen armeijan entistä väkeä, joille oli jo lyöty punatähti rintaan.

Tämän rohkean yrityksen lähettilääksi värvättiin tsaarin armeijassa aikanaan palvellut viipurilainen kapteeni Aleksander Krasheinin, sittemmin Torikka. Hän onnistuikin värväämään Pietarista viisi lentäjäupseeria, jotka 11.4.1918 starttasivat Pietarin Kolomjagin lentokentältä, lensivät rintaman yli Suomeen ja laskeutuivat Antreaan. Osasto liitettiin kenraali Aarne Sihvon komentaman Karjalan Armeijan alaisuuteen omana ilmailuosastona. Käytännössä tämä oli ainoa lentoyksikkö Karjalan rintamalla vapaussodan aikana.

Krasheininin poika, metsäneuvos Yrjö Torikka oli 90-vuotisjuhlassa yksi uuden lennoston lipun naulaajista.

Antreassa toimineet yksiköt yhdistettiin uudeksi Lento-osasto II:ksi 23.4.1918. Näin muodostettiin ensimmäinen hävittäjälentoyksikkö, jonka perinteet johtavat Karjalan Lennostoon saakka. Kevään kelirikko ajoi Lento-Osasto II Lappeenrantaan ja edelleen, 15.6.1918 Uttiin ja lopulta Rissalaan elokuussa 1961.

Hävittäjärooli kirkastui jo 1930-luvulla Lennoston ensimmäinen vuosikymmen oli muun ilmailuvoimien tapaan hapuilevaa, ja kun oppia olivat antamassa milloin saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset, niin hämminki oli tietenkin valmis. Sekaannusta ruokki vielä erilaiset käsitykset vesi- ja maakoneiden soveltuvuudesta olosuhteisiimme.

Saksalainen virtaus suosi vesikoneiden käyttöä, ranskalainen ja englantilainen maakoneiden käyttöä. Utin yksikkö suuntautui alusta alkaen maakoneisiin ja siksi sen rooli keveiden ja ketterien hävittäjäkoneiden kehtona korostui.

Varsinainen onnen potku hävittäjätoiminnan kehittymiselle oli Gloster Camecock (Kukko) -hävittäjän hankinta 1930-luvun alkupuolella. Sen lento-ominaisuudet olivat sitä luokkaa, että sillä voitiin kouluttaa hävittäjäohjaajia johdetusti. Ennakkoluulottomien hävittäjäpioneerien ja hävittäjätaktiikan luojien, jääkärieversti Väinö Virkkusen ja laivueen komentajana majuri Richard Lorentzin sekä kapteeni Gustaf Erik Magnussonin nimet on painettu kultaisin kirjaimin suomalaisen hävittäjäilmailun ja Karjalan Lennoston historioihin. Heidän ansioitaan ei tule väheksyä sen enempää talvi- kuin jatkosodankaan hävittäjätorjunnan menestystä arvioitaessa.

Kaikkiaan hävittäjärykmentit ampuivat jatkosodan aikana alas noin 1 600 viholliskonetta omien tappioiden ollessa 253 konetta. Osoituksena hyvistä taidoista Lentorykmentti 2:n ja 3:n ohjaajista kaikkiaan 11 sai Mannerheim-ristin.

Järjestelmien luominen kansallinen uroteko Varsin näkymätön joskin ilmapuolustusjärjestelmän toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeän ilmavalvonta- ja johtamisjärjestelmän luominen alkoi 1950-luvulla. Sen, ja sitä myöhemmät kehitysvaiheet ovat olleet kansallista voimannäyttöä, jota voi rinnastaa jopa hävittäjähankintaan. Tämä järjestelmä on kehitetty ja rakennettu täysin suomalaiskansallisena hankkeina ja se on edelleenkin lajissaan monen maan kadehtimaa maailman kärkiluokkaa.

Nyt lennostolle on tullut velvoite osallistua ilmavoimien kansainväliseen valmiusjoukkoon. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen Suomen ilmavoimien tasoa tarkastetaan vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia.

Kirjoittaja on Savon Sanomien kunnallistoimittaja, joka on perehtynyt ilmailuasioihin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ei mitään uutta auringon alla

Omalakisuus valtaa alaa

Brexit etenee kitisten paukahdusta odotellessa

Suomelle osavoitto lihan alkuperä-merkinnöissä

Äidillä se kesti 15 vuotta, tyttärellä enää viisi

Joko saa luovuttaa?

Terveyskampus palvelee pitkään varkautelaisia

Kiina-suhteiden hoito on tarkkaa tasapainoilua

Harmaat tekstit?

Vanhentuneesta tekniikasta on joskus luovuttava

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.