Jynkästä Saaristokaupunkiin

Ikkunahan siellä katonrajassa. Kuka sen pesee?

Monia muitakin kysymyksiä sinkoili Savon Sanomien sivuilla kesällä 1980, kun Kuopion Jynkässä vaelsi asuntomessukansa.

Itsekin olin ensimmäisen vuoden kesätoimittajana paikalla. Jo siksi lähestyvät toiset messut Kuopio Saaristokaupungissa kiinnostavat.

Vertailujen tekeminen 30 vuoden jälkeen on kiinnostavaa - jopa hauskaa.

Emeritustoimittaja Eila Ollikainen ihmetteli silloin minulle vielä perhearjesta tietämättömälle, kuinka apukeittiöistä onkin tehty kodinhoitohuoneita.

Hän kuitenkin arvosteli, ettei reilumpi nyrkkipyykki enää mahtuisi pieneen lavuaariin.

Olin pihalla. Siirryin pihoille ihailemaan pergoloita ja patioita, jotka olivat juuri tullutta kuuminta hottia.

Miestoimittajat ihailivat puusäleikköön sijoitettuja saunan valaisimia ja klinkkerilattioita, jotka sivuuttivat kokolattiamaton.

Portaikoissa he pomppivat mielellään kuin vallattomat tenavat.

Olen kyläillyt Jynkän messutaloissa, jotka ovat kestäneet aikaa hienosti.

Varsinkin rinne- ja viherrakentaminen oli Jynkän messujen aikaan juuri opittu. Yhä pihapiirit metsikön tuntumassa näyttävät luontevilta.

Ekotalojen rakenteita on toki jouduttu uusimaan, kun alan tekniikka oli vielä 30 vuotta sitten neitseellistä.

Myös sokkeloisimpia tiloja on avattu, mutta peruslinja miellyttää väkeä edelleen. Tyytyväiset asukkaat ovat paras mittari.

Ajankuva ei näy missään niin selkeästi kuin kodeissamme. Pelkästään vanhojen valokuvien katselu nostattaa kaikissa valtavasti tunteita, ajatellaanpa vaikka 1960-luvun olohuonetta.

Kohta Kuopion asuntomessuilla esitellään monenlaisia ja hyvinkin eri hintaisia koteja: on monikerroksista linnaa ja näpsäkkää sadan neliön pientaloa.

Entistä selkeämmin halutaan näyttää taviksellekin sopivia ratkaisuja. Hyvä niin.

Messukohteena Saaristokaupunki on napakymppi. Mikä parasta turistille, messuille voi tulla myös sisävesilaivalla tai sitten bussilla siltoja pitkin.

Hanke istuu uuteen kaupunkirakenteeseen, mutta eikö tapahtuman markkinointi kaipaisi lisää näyttävyyttä ja räväkkyyttä?

Vasta eilen helsinkiläinen taivasteli minulle, kun ei saa kelvollista kotia alle 3 000 euron neliöhinnalla.

Meillä Kuopiossa se onnistuu alle 2 500 euron jopa uudiskohteesta tai täysin saneeratusta paksuseinäisestä talosta.

Näin ollen voimme helpommin rakentaa niin sanotun asumisuran - eli siirtyä tavallisesti tilavampaan ja parempaan ensiasunnostamme.

Käsitteenä asumisura on kuitenkin kammottavan paljastava. Asumista ja seinien hintaa suomalainen joutuu miettimään aivan liikaa.

Itsekin olen päämäärähakuisesti osallistunut asumisuran rakentamiseen ja samalla kokenut kolme turhankin stressaavaa asuntokauppatilannetta.

Yleisesti suomalainen asuminen on todettu hintavaksi ja kovin vaihtoehdottomaksi.

Omistusasumiselle ei edelleenkään ole kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Esimerkiksi Tanskassa asumisoikeusasuntojärjestelmä on kehittyneempi, ja kotinsa saa vaihtotilanteessa myydä markkinahintaan.

Meillä hankintahintaan tulee vain indeksitarkistus. Se on antiikkista.

Postmoderniin menoon sopisi jalostuneempi asumisoikeusjärjestelmä ja tasokkaat mutta kohtuuhintaiset vuokra-asunnot. Jo 25 vuotta sitten silloinen asumisen tutkija Tarja Cronberg saarnasi aiheesta.

Suomalaiset on todettu EU:n vilkkaimmiksi muuttajiksi.

Vielä perheen perustamisen jälkeenkin suomalainen muuttaa keskimäärin alle kymmenen vuoden välein.

Jo siksi elämän isoin investointi vaatii tietoa.

Kirjoittaja on uutistoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Keskustan kääntymys

Puheisiin Itäradasta on syytä tarttua hanakasti

Nolla ei ole merkitsevä numero

Sitran ilmastopuheista puuttuu pohdinta ja realismi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.