Köyhyys on nujerrettavissa

Kuluneen syksyn yksi tärkeimmistä poliittisista väännöistä tapahtui kehityspoliittisen ohjelman uudistamisen yhteydessä. Suomen kehityspolitiikan suuntaviivoja täsmennettiin lokakuussa jo hallitusneuvotteluissa sovittuun suuntaan: Suomi painottaa kehityspolitiikassaan aiempaa vahvemmin ympäristö- ja ilmastokysymyksiä, kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien tukemista.

Erityisesti kansalaisjärjestöjen ja hallituspuolueista vihreiden huolena on ollut, että painopiste ei saa liiaksi siirtyä äärimmäisen köyhyyden torjumisesta, vaikka uudet globaalit uhat ovatkin kaikkien huolena.

Lokakuussa hyväksytyllä uudella kehityspoliittisella ohjelmalla pyritään toteuttamaan YK:n vuosituhathuippukokouksessa vuonna 2000 hyväksyttyjä vuosituhattavoitteita, joita ovat mm. köyhyyden poistaminen, ympäristöllisesti kestävän kehityksen toteuttaminen ja maailmanlaajuisen kumppanuuden luominen (http://www.vuosituhattavoitteet.fi).

Kehitysyhteistyöasioista vastaava ministeri Paavo Väyrynen (kesk.) on vakuuttanut, että köyhyyden torjuminen pysyy Suomen kehityspolitiikan painopisteenä.

Silti tulevien vuosien kehitysyhteistyöhankkeita on katsottava kriittisesti, ettei muiden globaalien ongelmien ratkomiseen käytetä perinteisiä köyhyydentorjuntaresursseja.

Kärjistetysti: ettei ilmastonmuutoksen väistämättä lankeavaa torjuntalaskua maksateta maailman köyhillä.

Kansalaisjärjestöt kriittisinä

Kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin Kehitysyhteistyökeskus Kepa on kritisoinut kehityspoliittista ohjelmaa erityisesti siitä, että tasapaino ympäristö- ja köyhyyden poistamistavoitteiden välillä ei ole ohjelmassa paras mahdollinen, vaan köyhyyden vähentäminen jää ympäristötavoitteiden jalkoihin.

Kepa aivan oikein on painottanut, että tavoitteita ei voida saavuttaa toisistaan irrallaan: köyhyys ylläpitää ja syventää ympäristöongelmia. Vastaavasti ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat synnyttävät köyhyyttä.

Esimerkiksi metsäpinta-alan väheneminen kehitysmaissa aiheutuu suurelta osalta köyhien ihmisten ponnisteluista välttämättömän elannon hankkimiseksi.

Aavikoitumista ruokkivat alkeelliset viljelymenetelmät kuten kaskiviljely sekä polttopuiden kerääminen ja ylilaiduntaminen ekologisesti haavoittuvilla alueilla. Metsäkadon hillitseminen siis vaatii metsäistutusten lisäksi köyhien ihmisten toimeentulon parantamista.

Ministeri Väyrynen on vakuuttanut edelleen, että elinkeinoelämän intressit eivät ohjaa politiikkaa.

Silti on selvää, että uusi ohjelma avaa suomalaisille yrityksille business-mahdollisuuksia tulevissa hankkeissa.

Väyrysen sanoin: "Ohjelman tarkoituksena ei ole edistää suomalaisten taloudellisia etuja, vaan hyödyntää Suomen omia vahvuuksia ja tietotaitoa. Ei kuitenkaan voi olla haitaksi, jos suomalaiset osallistuvat kehitysyhteistyöhön omilla vahvuusalueillaan. Suomalaisella elinkeinoelämällä on paljon annettavaa ympäristöasioissa."

Väyrynen on aina ollut mestari selittämään mustan valkeaksi.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että on Väyrysellä pointti: myös kansalaisjärjestöt ovat jo kauan nähneet kehityksen, ympäristön ja kauppapolitiikan yhteydet.

Kepan tuore raportti osoittaa, ettei joulukuussa Balilla käynnistetty ilmastoneuvotteluprosessi riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta, jos kauppa- ja investointipolitiikka ei seuraa perässä. Köyhät maat eivät pysty löytämään ilmastoystävällisempiä energialähteitä ja hyppäämään teollistumisen likaisen vaiheen ylitse ilman muutoksia kauppa- ja investointipolitiikassa.

Kestävä kauppa- ja investointipolitiikka vaatii valtioilta aktiivisuutta: yhteisiä pelisääntöjä, haittaveroja, tukea kestäville tuotantotavoille ja energialle sekä luonnonvarojen kaupan rajoittamista. Kehitysmaat kärsivät ilmastonmuutoksesta ensimmäisinä.

Hyvä esimerkki uhasta on viime aikoina paljon puhuttanut palmuöljy: EU:n ja Suomen panostus kasvipohjaisiin biopolttoaineisiin kuten palmuöljyyn lisää köyhien ahdinkoa muun muassa nostamalla ruuan hintaa ja tuhoamalla metsiä perinteisesti käyttävien ryhmien elinympäristön.

Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta palmuöljyn tuottaminen on vähintäänkin kiistanalainen hanke.

Tavoitteet ovat saavutettavissa

Viime syyskuussa Suomessa vieraillut YK:n pääsihteerin neuvonantaja, professori Jeffrey Sachs arvioi optimistisesti, että jos kaikki kehittyneiden maiden antamat vuosituhattavoitelupaukset pidetään, tavoitteet saavutetaan.

Tosin Sachs muistutti samaan hengenvetoon, että toistaiseksi lupauksia ei ole pidetty: kehitysavun tasoa ei ole nostettu tavoitteisiin pääsemistä edellyttävällä tavalla - ei Euroopassa eikä Yhdysvalloissa. Sachs laskee paljon Euroopan unionin esimerkin painostavaan voimaan: jos EU pitää sovitun tason vuoteen 2015 saakka, Yhdysvalloissa kasvaa paine toimia samoin.

Syytä onkin, sillä yksin ensimmäisen ja ehkä tärkeimmän tavoitteen, äärimmäisen köyhyyden ja nälkää näkevien määrän puolittaminen vuoteen 2015, saavuttaminen edellyttää paljon lisäponnistuksia, lisää rahaa.

Suomi on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja aina 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. EU-maiden kesken tehtyyn sopimukseen kuuluu, että vuonna 2010 pääsemme 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja vihdoin vuonna 2015 saavutetaan 0,7 prosentin taso.

Vihreät ovat aiemmin johdonmukaisesti vaatineet nopeampaa aikataulua, mutta nyt olemme sitoutuneet hallituksen neuvottelemaan aikatauluun ja edellytämme sitä myös hallituskumppaneiltamme.

Niinpä olemme olleet tyytymättömiä tilanteeseen: joulun alla eduskunnassa hyväksytyssä valtion budjetissa kehitysyhteistyömäärärahoissa on ensi vuodelle 25 miljoonan euron aukko: laahaamme tavoitteesta jäljessä jo hallituskauden alkupuolella!

Selitys on sekä ymmärrettävä että huono: bkt-osuus ei kasva sovittua vauhtia, koska bruttokansantuote kasvaa budjettikehyspäätöksessä viime keväänä ennakoitua nopeammin! Tämä tilanne on jopa toistunut useana vuotena. On uskomatonta, että emme kykene täyttämään omia lupauksiamme vain sen vuoksi, että vaurastumme ennalta arvioitua nopeammin.

Eduskunnassa käydyn budjettikeskustelun yhteydessä joulukuussa vihreiden kansanedustaja Johanna Sumuvuori ehdotti kehitysyhteistyömäärärahojen irrottamista budjettikehysmenettelystä, koska nykyinen toimintatapa ei ole enempää reilu kuin looginenkaan.

Systeemivirheen korjaamista kannatti tuossa keskustelussa muun muassa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok). Ministeri Väyrynen oli puolestaan enemmän kuin hanakka tarttumaan ajatukseen.

Budjettikäsittely ei eduskunnassa tuonut noita puuttuvia miljoonia kehitysyhteistyöhön. Nähtäväksi jää, milloin tämä systeemivirhe saadaan tosiaan korjattua. Seuraava vääntö näistä määrärahoista käydään vuoden 2009 kehystä väännettäessä ensi maaliskuussa.

Kirjoittaja on oikeusministerin erityisavustaja (vihr.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.