Kaikki ongelmat eivät ole kiusaamista

Työpaikkakiusaaminen on käsite, joka on helppo määritellä, mutta jota on vaikea todentaa. Yleensä työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan pitkäaikaista, järjestelmällistä ja niin vakavaa johonkin yksittäiseen henkilöön kohdistuvaa kielteistä käyttäytymistä, että se vaarantaa ihmisen terveyden. Koska jokainen kokemus on subjektiivinen, on kiusaamisen todentaminen usein ylivoimainen tehtävä.

Vaarana on, että joku saattaa kokea kiusaamiseksi oman urakehityksensä pysähtymisen, vaikka siihen olisikin olemassa perusteltuja syitä. Henkilökohtaisia pettymyksiä on helpompi kestää, jos ne projisoi muiden vioiksi. Työnantajan perustelluista syistä antamat ojennukset eivät nekään ole kiusaamista.

Työpaikkakiusaaminen on kuitenkin vakava asia. Siksi jokainen esitetty väite on hyvä selvittää.

Niin teki poliisihallitus, joka perjantaina julkisti oman arvionsa Suojelupoliisin väitetystä työpaikkakiusaamisesta. Poliisihallituksen mukaan suojelupoliisin johto ei kohdellut epäasiallisesti osastopäällikkö Paavo Seliniä. Seliniin kohdistettiin turvaamistoimia, jotka poliisihallituksen mielestä olivat perusteltuja tapahtuneen tietovuodon vuoksi.

Kyse oli Nelosen uutisten syyskuussa julkistamasta ääninauhasta. Sillä kuultiin miten Suojelupoliisin silloinen päällikkö Seppo Nevala vuonna 2005 puhelimessa kiihtyneesti ripitti Seliniä tämän antaman Nato-lausunnon vuoksi. Seliniä on epäilty nauhan luovuttamisesta Nelosen uutisille. Selin jäi sairauslomalle, jonka aikana häneltä otettiin pois työpaikan kulkulupa ja hänen työsähköpostinsa suljettiin.

Poliisijohtaja Mikko Paatero tosin myöntää, että turvaamistoimista olisi pitänyt ilmoittaa Selinille heti kirjallisesti. Nyt se tehtiin vain suullisesti ja myöhemmin sähköpostilla.

Suojelupoliisin johdosta esitetyt kiusaamisväitteet olivat niin yksilöityjä, että asioiden selvittäminen on ylipäänsä ollut mahdollista. Aina näin ei ole, vaan väitteitä esitetään löysästi, vain yleisellä tasolla. Kun ei löydy langan päätä, on kerän purkaminen mahdotonta.

Sellaisesta väitteestä oli kyse viime syksynä, kun eläkkeelle jäänyt Suomen Pankin johtokunnan jäsen Sinikka Salo antoi ymmärtää joutuneensa työpaikallaan kiusatuksi. Salon väite jäi kuitenkin ilmaan ja eduskunnan pankkivaltuusto oli aseeton. Yleisellä tasolla esitettyyn puheeseen voi vastata vain yleisellä tasolla. Jäljelle jää vain kummastelua, ehkä myös epäilyjä.

Salon puheet kaivettiinkin jälleen esiin, kun Suomen Pankin entinen viestintäpäällikkö Jouko Marttila radiokolumnissaan arvioi entisen työpaikkansa ilmapiiriä. Marttilan mukaan ilmapiiri on pääjohtaja Erkki Liikasen kohta seitsemän vuotta kestäneen toimikauden aikana heikentynyt.

Onko niin todella käynyt? Joidenkin Suomen Pankin työntekijöiden mielestä varmasti on, joidenkin toisten mielestä ei. Mitkään tehdyt selvitykset eivät ilmapiirin huonontumisesta kerro. Olisiko tässäkin kyse subjektiivisesta kokemuksesta?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.