Kakkosesta ykköseksi

Onko Mikkeliin mänijöitä, juna mänj justiisa...

Juna meni, mutta toki Mikkeliin pääsee myös autolla. Alkuviikosta pidetty Päämaja-symposium keräsikin kaupungin kulttuurikeskuksen Mikaelin täyteen ihan kaikenlaista väkeä kuuntelemaan, mikä meitä suomalaisia uhkaa nyt ja tulevaisuudessa.

Oma arvonsa oli nähdä myös yhdellä kertaa ja samalla estradilla joukko, josta todennäköisesti valikoituu tasavallan seuraava presidentti. Sauli Niinistö, Erkki Liikanen, Olli Rehn ja mikseipä myös Jutta Urpilainen; kaikki he ovat nimiä, jotka säännönmukaisesti mainitaan vuoden 2012 vaalia edeltävissä spekulaatioissa.

Symposiumin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa presidenttiehdokkuudesta kysyttiin suoraan heiltä kaikilta. Suomen Pankin pääjohtaja Liikasen vastaus oli hyvin savolainen ja samalla ehkä myös ilmeisen oikea: Yksi tästä joukosta.

Mutta kuka? Sitä Liikanen ei tietenkään maininnut. Jatketaan siis "pekulointia", kuten Savossa sanotaan.

Puhemies Sauli Niinistön asema Suomen sisäpoliittisessa elämässä on juuri nyt hyvin erikoinen ja poikkeuksellinen.

Presidentti Tarja Halonen antoi ymmärtää toisen virkakautensa alkaessa vuoden 2006 maaliskuussa, että hän haluaa aiempaa määrätietoisemmin nostaa esille asioita, jotka hänen mielestään ovat tärkeitä suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Lyhyesti sanoen Halonen näki siis itsensä eräänlaisena kansakunnan arvojohtajana samaan tapaan kuin Saksan presidentti Thomas Köhler.

Juuri toisen kautensa aloittaneella Köhlerillä ei ole juuri muodollista valtaa maassaan. Rohkeilla ja suorapuheisilla kannanotoillaan hän on tehnyt itsestään silti merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan. Tai "tehnyt itse itselleen muistomerkin", kuten venäläisten kansallisrunoilija Alexander Pushkin aikanaan sanoi.

Mitä Halonen on sanonut toisella kaudellaan?

Julkisessa keskustelussa presidentti on jäänyt vanhan roolinsa vangiksi ja joutunut keskittymään presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien puolustamiseen häikäilemättömiä parlamentaristeja vastaan.

Se ei ole arvokeskustelua tai arvojohtamista, vaan puhdasta valtapolitiikkaa.

Niinistö hävisi taistelun, mutta voitti sodan; näin kai voi sanoa, kun sotaisissa muistoissa elävässä Mikkelissä oltiin.

Niinistö ei jäänyt nureksimaan Esko Ahon tavoin tappiotaan Haloselle. Tasaväkinen kilpa Halosta vastaan osoitti, että hän on voittaja-ainesta. Havainto on muuttanut Niinistöä ihmisenä ja on heijastunut myös hänen julkiseen toimintaansa. Tämän päivän yhteiskunnallinen arvojohtaja ei ole viime presidentinvaalien muodollinen voittaja, vaan vaalin hävinnyt Niinistö. Vuodessa parissa kakkosesta onkin tullut ykkönen.

Vuoden 2006 vaaleissa Niinistöä myytiin suomalaisille leikin päiten, vastustajaa härnäten "työväenpresidenttinä". Todellisuus on osoittautunut tässä tapauksessa tarua ihmeellisemmäksi. Vasemmisto-oppositiolle Niinistön hallituksen talouslinjauksia arvostelevat puheet ovat herkkua, jota se ei itse kykene juuri nyt keittämään ja tarjoilemaan.

Jos SDP ei löydä parin lähivuoden aikana sopivaa omaa ehdokasta Halosen korvaajaksi, se voisi ihan hyvin tukea Niinistöä, mikäli tämä on ehdokkaana. Eihän tämä olisi mitään uutta Suomen poliittisessa elämässä; yhtä laillahan eri puolueet asettuivat Urho Kekkosen taakse 1970-luvulla.

Demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen kohotti selkeästi profiiliaan Mikkelin symposiumissa.

Herraseurueen kantaessa huolta puolustusmäärärahojen riittävyydestä Jutta Urpilainen sanoi tiukasti ei armeijan uusille raha-anomuksille. Hänen mielestään ei ole mitenkään puolustettavissa, että armeijalle annettaisiin lisää kaksi prosenttia vuoden 2011 maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen, kun valtio joutuu tuolloin leikkaamaan kaikkia muita menoja.

Urpilainen ei taipunut, vaikka puolustuksen puhemiehet uhkasivat suorasanaisesti uusilla varuskuntien lopettamisilla ja reservin alasajossa.

Jos aikoo oppositiojohtajaksi, niin on myös esiinnyttävä kuin oppositiojohtaja. Eurovaalit olivat ikävä tappio SDP:lle, mutta ehkäpä Jutta Urpilainen on ottanut esimerkkiä Sauli Niinistöstä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.