Kaksi plus yksi

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen ministeriuran tähtihetki lähestyy. Esittelevä ministeri on parrasvalojen keskipisteessä, kun hallitus lähiviikkoina päättää uusista ydinvoimaluvista. Samalla ratkaistaan saavatko kaikki kolme hakijaa vihreää valoa vai jääkö joku nuolemaan näppejään.

Lopullisen peukalonsa ylös- tai alaspäin osoittaa toki eduskunta. Ydinvoimaäänestyksessä kansanedustajilla on jo vakiintuneen tavan mukaan ns. vapaat kädet. Parlamentaarisessa päätöksenteossahan ydinvoima rinnastetaan alkoholiin, parisuhteisiin ja uskontoon, joihin ei ryhmäkuri päde. Valistunut äänestäjä voi tästä päätellä tehdäänkö Suomessa energiapolitiikkaa tunteella vai järjellä.

Pekkarista tituleerataan suomalaisen politiikan pikkujättiläiseksi, eikä syyttä. Hän on vuosikymmenten, ellei peräti vuosisadan energiapäätöksen valmistelija ja samaan aikaan puheenjohtaja- ja pääministeriehdokas. Ilmassa on siksi ripaus ylimääräistä värinää ja sähköä. Jos Mauri tämän homman tyylikkäästi hoitaa, tie vallan korkeimpaan kammariin on avoin.

Kolme painavaa syytä

Aika monella poliitikolla on Suomessakin taipumus sännätä viimeisen lööpin perässä. Kotiläksyjen perusteellisen tekemisen sijasta tämä saattaakin olla helpompi tie äänestäjien suosioon. Mutta vastuulliseen päätöksentekoon saati isänmaan varsinaiseen johtamiseen tuuliviiri on huono osviitta.

Vientilaman ja metsäteollisuuden syvien vaikeuksien keskellä moni ehätti jo viime syksynä lausumaan, että tokkopa Suomi enää ydinvoimaa tarvitseekaan, kun kulutus laskee ja sitä paitsi ilmaston nopea lämpeneminen tekee kohta lämmittämisenkin Suomessa tarpeettomaksi.

Kovan talven myötä näitä puheita on kuultu harvemmin. Helmikuussa sähkön pörssihinta pomppasi hetkittäin jopa yli tuhanteen euroon megawattitunnilta ja useina päivinä Suomeen piti tuoda Venäjältä ja Ruotsista sähköä yli 3000 megawatin edestä.

Puolustusministeri Jyri Häkämies ansaitsee viikon ensimmäisen tunnustuspalkinnon. Hän osasi viikko sitten lauantaiaamuna televisiossa kertoa selkokielisesti, miksi Suomi tarvitsee lisäydinvoimaa ja miksi hallituksen ei pidä hylätä yhtäkään hakemusta.

Yksi uusi voimala tarvitaan korvaamaan vanhat hiilivoimalat päästöjen vähentämiseksi. Toinen korvaa sähköntuonnin Venäjältä ja kolmas varmistaa sen, että tulevaisuudessakin suomalaiset yritykset ja kotitaloudet saavat varmasti tarvitsemansa lisäsähkön. Vaikka energian kokonaiskulutus ei tehokkuuden paranemisen ansiosta välttämättä paljoakaan kasva, sähkön osuus kyllä kasvaa.

Laman ja satamalakon synkistämissä tunnelmissa Suomi ja suomalaiset tarvitsevat vahvan viestin päättäjiltä, joka luo uskoa tulevaisuuteen. Varmuus kohtuuhintaisen energian saannista lähivuosikymmeninä on juuri sellainen signaali.

Keski-Suomen lahja suomalaiselle politiikalle on siksi paljon vartijana. Jättämällä tässä kansakunnan isossa linjaratkaisussa pikkupolitikoinnin ja kytkykaupat lopullisesti taakseen, Pekkarinen voi nousta valtiomiessarjaan.

Työläisten loppu?

Toinen tunnustuspalkinto menee vihreille. Se tulee rehellisyydestä. Oras Tynkkysen suulla he sanovat suoraan, että ydinvoiman vastustamisen perimmäinen tarkoitus on vauhdittaa talouden rakennemuutosta .

Kun poliittisilla päätöksillä sähköstä tehdään kyllin kallista ja sen saatavuudestakin epävarmaa, teollisuus ymmärtää häipyä Suomesta. Tilalle tosin luvataan vihreitä työpaikkoja ja kansalaispalkkaa, mutta niiden maksaja on hieman vielä hakusessa.

Josif Stalinilla oli 1930-luvun Neuvostoliitossa tunnuslause kulakkien eli keskivarakkaiden talonpoikien hävittämisestä luokkana. Itsenäisten maanviljelijöiden pakkoliittäminen kolhooseihin ja likvidointi johti nälänhätään sekä miljoonien ihmisten menehtymiseen Ukrainassa.

Teollisuuden toimintaedellytysten tarkoituksellinen romuttaminen muistuttaa tätä politiikkaa. Tällä kertaa hävittämisen kohteena eivät ole maatalous ja viljelijät vaan teollisuus ja työläiset. Hengenmenosta ei tänä päivänä sentään ole kyse. Mutta jos sähköstä tehdään näillä leveysasteilla tarkoituksella kallis niukkuushyödyke, moni työläinen ja toimihenkilö menettää toimeentulonsa.

Hallituksen ja eduskunnan energiaratkaisussa on siksi kyse myös siitä haluammeko, että palvelujen ohella teollisuus on tämän vuosisadan merkittävä elinkeino Suomessa vai ei. Sen ministeriön tahtotilasta, jonka vastuulla on elinkeinojen ja työllisyyden edistäminen, ei saisi olla epäselvyyttä.

Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa eli tässä tapauksessa Mauri on puhunut.

Kaksi plus yksi

Toimiessaan viisaasti hallitus voisi siirtää kiistelyn ydinvoimasta tällä päätöksellä pois päiväjärjestyksestä meidän elinajaltamme. Järkevintä on nimittäin myöntää luvat sekä Fennovoimalle että Teollisuuden Voimalle ja todeta samalla, että Fortumilla on optio korvata Loviisan kaksi voimalaa yhdellä isommalla vanhojen myllyjen tullessa käyttöikänsä päähän 2030-luvun taitteessa.

Rakentaminen tapahtuisi vaiheittain niin, että tämän vuosikymmenen lopulla valmistuisi Fennovoiman hanke ja sitten 2020-luvulla TVO:n ja 2030-luvulla Fortumin voimalat.

Toimiessaan näin Matti Vanhasen hallitus ansaitsee paikan historiassa. Kyseessä olisi todellinen teko - eikä vain ympäripyöreää puhetta - hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.