Kansalaisilla on syynsä epäillä kaivosten hyötyä

Heinävesi tunnetaan muualla Suomessa kahdesta luostaristaan, ja niiden lisäksi nykyisin grafiittikaivoksesta, joka saatetaan perustaa tai olla perustamatta. Beowulf Mining -yhtiön aikeet ovat synnyttäneet jo valtakunnalliseksi kasvaneen kansan­liikkeen vastustamaan kaivosta, vaikka hanke­kartoituksen tuloksia joudutaan odottamaan vielä puolisen vuotta. Brittiyhtiö järjesti tiistaina tiedotus­tilaisuuden, jonka tiedollinen anti jäi vähiin.

Toimitusjohtaja Kurt Budge vakuutti hyvää tahtoa ja sääntöjen noudattamista ja korosti keskeneräisyyttä. Edes kannattavuuslaskelmaa ei vielä ole.

Täsmällisten tietojen puute ei ole estänyt laajaa joukkoa kansalaisaktivisteja, poliitikkoja ja muita vaikuttajia ottamasta jo vahvasti kantaa. Julkisissa puheenvuoroissa hanke on tyrmätty tähän asti lähes yksimielisesti.

Poliitikkojen vastarinta ylittää puoluerajat kokoomuksesta vihreisiin ja vasemmistoliittoon. Pro Heinävesi -liikkeen tukijoiksi on ilmoittautunut maankuuluja taiteilijoita.

Lintulan luostarin igumenia Mikaela ja Valamon luostarin arkkimandriitta Sergei vetoavat lausunnossaan voimakkaasti kaivoksen estämisen puolesta. Heidän tuekseen liittyivät maanantaina evankelis­luterilaisen kirkon Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien piispat Jari Jolkkonen ja Seppo Häkkinen.

Heinävedellä kaivoksen torjumiseen tähtäävä kuntalaisaloite etenee valtuustoon. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mervi Hokka (sd.) vastustaa hanketta.

Myönteisin julkisuudessa esitetty riippumattoman tahon mielipide on sen tyyppinen, että josko katsotaan hankekartoitus ensin. Näinkin on luvallista ajatella. Päättäjillä on jopa velvollisuus ottaa huomioon kaikki olennainen tieto, kun se on kasassa.

Toisaalta kansalaismielipidettäkään ei voida avoimessa yhteiskunnassa ohittaa. Asiasta on syytä keskustella aktiivisesti sen tiedon valossa, joka on jo olemassa. Kuten piispat toteavat, todistustaakka ympäristövaikutuksista on kaivosyhtiöllä, ei asukkailla. On monia perusteita suhtautua epäillen grafiittikaivoksen kannattavuuteen nimenomaan Heinäveden, Saimaan alueen ja Itä-Suomen kannalta.

Vaikka ympäristöriskit eivät ole samaa luokkaa kuin lähihistorian kauhuesimerkissä Talvivaarassa, rikkoo kaivos silti luonnoltaan ja maisemaltaan herkkää aluetta. On huomattava, että matkailullisten ja luontoarvojen vaarantuessa myös niiden kannattelemat työpaikat voivat kadota, jolloin vaikutus kokonaistyöllisyyteen ja verotuloihin olisi miinusmerkkinen.

Laajemmasta näkökulmasta kaivoksesta käytävä keskustelu muistuttaa, ettei arvo­kysymyksiin ole aina helppoja vastauksia. Grafiittia louhitaan kasvavassa määrin mobiililaitteissa ja sähköautoissa käytettävien akkujen valmistukseen. Hankkiessaan uuden kännykän tai läppärin kuluttaja tukee kaivannaisteollisuutta. Uusien kaivoksien avaamista edellyttää myös poliitikko, joka edistää sähköautoilua. Jos grafiittia ei aleta louhia Heinävedellä, sitä louhitaan jostain muualta maailmasta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Muutoksen tuulet

Pomo huutaa ja polkee jalkaa

Ay-liike sotii kovin asein vääriä kohteita vastaan

Peltipoliisi rauhoittaa hieman liikennettä

Yksin kotona

Saariston operaatio oli turvallisuuspoliittinen teko

Arvoton näytelmä

Kirkkopalojen ehkäisemiseen on yhä panostettava

Elämme maailman maistiaisissa

Eikö sana kuulu, häh!

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.